Luin tänään loppuun Mari Siliämaan Napanuoralla. Pidin siitä. Pidin siitä, että aihe oli muuta kuin olin luullut, ja siitä, että päähenkilöä teki välillä mieli ravistella. Pidin kirjasta, koska minulle sen pointti oli yleismaailmallisempi kuin nimestä olisi voinut olettaa ja koska löysin päähenkilöstä ja hänen ystävyyssuhteestaan samaistuttavia piirteitä. Pidin mainossloganeista, jotka oli lainattu lukujen nimiksi. Ja vaikka kirjan alkupuolella olisi ollut tiivistämisen varaakin, niin loppupuoli alkoi vetää paremmin. Pidin loppuratkaisustakin, vaikka mietin alussa, että miten ihmeessä tämän voi lopettaa sopivalla tavalla. Napanuoralla oli juuri sovelias tähän sunnuntai-iltapäivään, kun makasin torkkupeiton alla ja suunnittelin päiväunia, joita ei koskaan tullut. Ajatteluttavaa viihdettä. Se on hyvä asia.
Tämä viikonloppu on ollut haavoittunut viikonloppu. Kitkeränsuloinen, hapanimelä ja haavoittunut. Kirjoitin äsken muutaman sanan Volvoon. Volvo tulee ja lohduttaa minua kuin uskollinen koira, joka ei tiedä, mikä on vialla, mutta lohduttaa yhtä kaikki. Ja se, no, se on lohdullista.
Seuraaavaksi käyn pitkälleni ja otan kirjastokirjan käteen. Lepään ja kerään voimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti