Meno ja paluu

Vapaapäivän kirjoitustyöt on tehty. Jollen sitten innostu vielä illemmalla. Aamusella kirjoitin tasan kahden tunnin edestä ja iltapäivän olen käyttänyt aamun kohtausten uudelleenkirjoittamiseen koneelle. Deletoin yhden väärän kohtauksen ja kirjoitin aamun kahvilakirjoitukset kässäriin. Minulla on koossa 112 sivua Volvoa ja välipaloja puuttuu vielä, kohtausten välejä ja taivutettuja sanoja, jotka muuttuvat toisiksi kuin liukuen. Olen aika väsynyt. Työtä se on tämäkin. Sitäpaitsi on vaikea muistaa kaikki, mitä käsikirjoituksessa on, pitää selata edestakaisin, etsiä kohtauksia, tarkistaa mitä niissä on tapahtunut ja voinko tässä kohtaa sanoa näin. Keskittymistä. Se väsyttää. Ottaisin mielelläni nyt päiväunet, mutta luulen, että on fiksumpaa syödä, koska maha murisee nälästä. Väsyttää väsyttää ja todellisuus on julma ja piittaamaton Volvon todellisuuteen verrattuna. Kirjoittaessa ei ole huolia, mutta kun kirjoittamisen lopettaa, huolet kyllä palaavat. Eivät ne ole kadonneet mihinkään, vaikka kirjoittaessa en muistakaan niitä.