Luettua ja ei-luettua

Olen ollut toipilaana ihan kotitarpeiksi. Jospa nyt voisin olla kaikkinensa terve hyvin, hyvin pitkään tästä eteenpäin, huolimatta kiihkeästä siitepölykaudesta ja kaikista mahdollisista mahdollisuuksista imaista joku virus kitusiin.

En saanut juurikaan edes luettua toipilaana ollessani. Paitsi että lopetin Steampunk! Koneita ja korsetteja -kokoelman eilen illalla, ja viime viikolla luin vanhan lasten/nuortenkirjan, jonka joskus kaivoin lapsuudenkodissa käydessäni esille. Kirjan on kirjoittanut Ruth Borchard ja sen nimi on Vanhan talon lapset. Alkuteos on englanninkielinen, The Children of the Old House (1961) (suomennos Inkeri Hämäläinen, Gummerus, 1965), mutta kirja kertoo saksalaisesta perheestä ja ilmeisesti toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, kun perheeseen syntyy viides lapsi ja perhe muuttaa vanhaan, suureen, rapistuneeseen taloon. Kirja on jotenkin outo. Muistan lukeneeni sen lapsena/varhaisteininä ja pitäneeni siitä tavallaan. Pidin siitä tavallaan edelleenkin. Mutta voi, miten ylevät periaatteet kirjasta heijastuvatkaan. Paremmaksi ihmiseksi kasvamisessa kilvoittelu, idealistinen maailmankatsomus, paha joka saa palkkansa... Hyveellistä sakkia kerta kaikkiaan nuo lapset (Ruth, Mikael, Peter, Inga ja Hunaja) vanhempineen, ei voi muuta sanoa. Ja miksikö jaarittelen tästä oudosta, vanhasta lanu-kirjasta nyt? Siksi, että kiinnostaa ihan älyttömästi, onko kukaan muu törmännyt tähän hassuun kirjaan. Joten jos tunnistit kirjan tuntomerkeistä, niin vinkkaa kommenttilootassa!

Muuten lukurintamalle ei kuulu uutta. Hakkaraisen Purkaus on edelleen kesken, koska haluan lukea sitä kerralla paljon enkä sivun silloin tällöin. Lisäksi posti toi Antikvaarin kautta ostamani Risto Ahdin Runoaapisen. Ja odotan myös paria kirjaa, jotka tilasin nettikirjakaupasta. Kirjojenostolakkoni ei siis voi kovinkaan hyvin. Pitäisi ehtiä lukea noita ostoksia myös, eikä vain ostella. Ja lukemisen lisäksi pitäisi tietysti ehtiä kirjoittaa pientä laiminlyötyä Volvo-parkaani.