May the Force be with you

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Lempeitä käsiä

On taas pitäisi-pitäisi-ilta. Ja on myös en-varmaan-jos-ei-huvita-ilta. Nukuin viime yönä huonosti, vaikka oli kaikki edellytykset hyvään nukkumiseen, ja siinä kun makasin puolihorteessa ja muistin tekemättömiä asioita, muistan myös olleeni pettynyt itseeni, koska en saanut unta. Se ei auttanut yhtään nukahtamista. Vastapainoksi tein sitten tänään pitkän päivän töissä ja aion yrittää aikaisin nukkumaan, kaikesta pitäisi-pitäisistä välittämättä. Tiskaan vähän, ja mietin huomiset vaatteet valmiiksi ja sitten menen sänkyyn lukemaan. Hilvon Rouva S. on yhä kesken, mutta etenee. Pidän siitä, se on jotenkin hirveän miellyttävä kirja. Kesken on myös Emma Hooperin Etta, Otto, Russell ja James. Nuo ovat ne aktiiviluvussa olevat keskeneräiset. Niitä ei-niin-aktiiviluvussa olevia, keskeneräisiä kirjoja en ilkeä edes luetella, niitä on niin monta. Osa niistäkin edistyy aina välillä, mutta enimmäkseen ne ovat kirjoja, jotka tarvitsisivat paljon joutilasta aikaa tullakseen luetuksi. Niin kuin Thoreaun Walden tai Cattonin Valontuojat.

Jonkun pitäisi siivota kirjoituspöytäni lempeällä kädellä. Tasoittaa kirjapinot, pyyhkiä pölyt, järjestää tärkeät paperit johonkin muualle ja heittää tarpeettomat pois. Miettiä, mihin laitetaan Volvon printit, kaksi kappaletta. En raaski heittää niitä pois juuri nyt. Tai toisen voisin heittää, mutta tuo, joka on koristeltu kustannustoimittajan kommenteilla - en oikein raaski luopua siitä. On sellainen olo, että jos kävisin sitä vielä läpi ja kertaisin ne poistot, joita kustannustoimittaja on ehdottanut kässäriin, voisin oppia jotain vastaisen varalle. Joten ainakin se versio saa jäädä. Odottamaan toiveikkaana sitä, että taivaasta tippuu aikaa ja voin vielä kerran katsoa kommentit ja oppia niistä jotain.

Nyt taidan luovuttaa. Menen tiskaamaan vähän ja sitten sänkyyn. Se tekee hyvää ja ehkä huomennakin on pehmeä, sumuinen sää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sun blogista välittyy ihana tunnelma, se on jotenkin niin turvallinen. Tulee mieleen seinäkellon raksutus ja sen ympärille rakentuva kodikkuus. Kiitos ihanasta blogista. Toivottavasti blogi ei kamalasti muutu uuden pohjan myötä? t. se taiteilija

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Taiteilija :). Yritän pitää blogin sisällön samana uudessa paikassa ja uudella pohjalla. Se vähän harmittaa, etten ole saanut uuteen pohjaan vaaleanvihreää väriä - olen niin tottunut siihen blogissa :).