May the Force be with you

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Kysymyksiä

Miksi pyykin peseminen kuudessakympissä on tyydyttävämpää kuin pyykin peseminen neljässäkympissä? Ysikympistä puhumattakaan? Miksi jotkut ihmiset vaikuttavat aina iloisilta, vaikka heitä ottaisi pahasti päähän? (Juu, trust me, en kuulu tuohon joukkoon.) Miksi nukkuminen kiinnostaa aina? Miksi lumi yllättää autoilijat vaikka sitä sataisi tammikuussa? Miksi "mysteemi" on niin kiva sana? Miksi matossa on tahra? Miksi minä yritän kirjoittaa?

Välillä sitä pohtii, asioita. Sitäkin, että miksi tarttuu kynään tai näppikseen päivä toisensa perään. Vaikka pohtisin tuota kysymystä loppuikäni, en löytäisi kattavaa vastausta. Syitä kyllä, mutta en sitä perimmäistä vastausta. Silti mietin sitä joskus. Ehkä lähimmäs vastausta osuu ajatus siitä, että kirjoittaminen on minulle tapa ajatella. Ja ajattelu - no, Descartesko sen sanoi, että "Ajattelen, siis olen".

Joskus pohdin kirjoittamista siltä kantilta, että kirjoitanko vain siksi, että olen tottunut siihen. Lapsesta asti olen halunnut olla kirjailija - olenko vain jumittunut tuohon ajatukseen kykenemättä pyristäytymään siitä irti? Onko tämä pakkomielle pakkomielle lainkaan - jospa se onkin vain tottumus, jumiutunut ajatus, se, mitä oletan itseni haluavan, koska olen halunnut sitä niin kauan? Ehkä intohimoni kohde on muuttunut - ehkä haluan ihan oikeasti veneenveistäjäksi? Ihan hyviä kysymyksiä. Välillä tuollaisia kysymyksiä on kysyttävä, jos haluaa pitää silmät ja sydämen avoimina vaihtoehdoille ja kuunnella itseään. Olen kysynyt nuo kysymykset itseltäni useinkin, epäuskon ja väsymisen hetkinä. En tiedä kaikkiin oikeaa tai väärää vastausta. Tiedän kuitenkin sen vastauksen, joka sanoo, että minä kirjoitan, koska minä haluan kirjoittaa. Pateettista tai ei, mutta tuntuu hyvältä tietää se.

Patetiasta takaisin pyykkiin: pesukone lopetti juuri. Pitänee mennä ripustamaan pyykit. Siinä samalla voin alkaa ajatella sitä uusinta tekelettäni; jospa kirjoittaisin eiliset raakatekstit tänään koneelle, ainakin ne ja hiukan lisää. Varpaita palelee ja minulla on pari tuntia aikaa kirjoitella ennen kuin menen siskolle iltateelle. Ei huonompaa ilta-aktiviteettiä, kirjoittaminen ja pyykinpesu, mutta kyllä minä aina joskus mietin, että pitäisikö minun kuitenkin hankkia elämä.

* * *

ps. Viimeisimmästä raakatekstiaihionovellista tuli järjestyksessä seuraava kreikkalainen. Thetan jälkeen tulee Iota, viisi sivua lyhyt (ainakin toistaiseksi). Kaksi epävarmaa on vielä jemmassa, niitä pitää vähän miettiä, että mitä niistä tulee vai tuleeko mitään.

Ei kommentteja: