Luin eilen Sari Peltoniemen Hirven ja yllätyin positiivisesti. Olen lukenut joitain nuorisolle suunnattuja fantasia-aineksisia romaaneja ja joihinkin kotimaisiin olen pettynyt. Idea on monesti tosi hyvä, mietitty maailma mielenkiintoinen, mutta sitä ei rakenneta loppuun asti. Ei kuvata tarkemmin, ei keksitä yksityiskohtia, jotka loisivat kirjan maailman täyteläisenä lukijan päähän. Aivan kuin kirjailija kyllä tietäisi, sen huomaa tekstin keveydestä, mutta ei kertoisi kaikkea lukijalle, kuljettaisi vain juonta kiireisenä saamaan sen loppuun. Sellainen ärsyttää minua - haluan fantasialta täyden maailman, haluan yksityiskohtia, haluan upota. Monet kirjat jättävät lukijansa kellumaan.
Peltoniemen Hirvi ei ole paksu fantasiamöhkäle, enkä sitä vaadikaan. Monista muista poiketen Peltoniemen tarina on kuitenkin tarpeeksi - lukemisen jälkeen ei jää kalvavaa tunnetta, että kirjassa esiteltiin vain idea, eikä muuta. Peltoniemellä on toki idea, mutta Peltoniemi kertoo siitä tarinan, eikä jätä asiaa esittelyn tasolle. Miellyttävää. Hirvi vakuutti minut siitä, että kyllä, saman kirjailijan uusi Suomu kuuluu ehdottomasti ostoslistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti