En ole ihan varma kannastani adrenaliiniin. Se on toki laillista, ihmisen elimistö tuottaa sitä ihan itse ja se voi pelastaa varmasti hengenkin tietyissä tilanteissa. Toivottavasti en ikinä joudu tilanteeseen, jossa henkeni pelastuu vain tiukan adrenaliinilatauksen ansiosta. Ei muuten, mutta en halua kokea niin suurta adrenaliinihyökyä kuin hengenvaarassa oleminen aiheuttaisi. Hengissä säilyminen mahtaisi tuntua upealta, mutta entä sen jälkeen? Kuvitelkaa, mitkä vieroitusoireet!
Adrenaliinin vaikutuksen alaisena olen eri ihminen. Pahimmoillaan adrenaliinipölly on, jos sitä ei ole kokenut vähään aikaan. Silloin on valmis asioihin, joita ei ikinä selviltä päin tekisi. En onneksi tehnyt tänäänkään pöllyssä ollessani, mutta nyt, kun vierotusoireina ovat armoton väsymys, hiipivä päänsärky, velttous, masennus ja maata pitkin mataminen, olen todella tyytyväinen, että jokin järjen hippunen piti jalkani maan tasalla.
"On onnetonta, että nuori ihminen kiihtyy noin helposti". Nuori? Aivan sama, mutta tell me about it. Joissain asioissa olen kaiken nähnyt kyynikko, mutta joidenkin asioiden yhteydessä boostaan itselleni käsittämättömän adrenaliinipöllyn, vaikka tehtävä asia on tuttu ja tiedän selviäväni siitä hienosti. Niin kai selvisinkin, ihan ok:sti, vaikka nyt vieroitusoireissa tuntuukin siltä, että aika penkin allehan kaikki meni, ja kun eksäkin oli vielä todistamassa tilannetta, niin aina pahempi. Nyt kun asia alkaa asettua omiin mittasuhteisiinsa elämääni vasten peilattuna, tunnen itseni tyhmäksi, että ylipäätään riehaannuin ja adrenalinoiduin niin kovasti ko. tilanteesta.
Vietettyäni iltapäivän adrenaliinin aallonharjalla juoksin töistä kotiin, tempaisin muistivihon mukaani ja syöksyin lähikuppilaan, sillä tänään ilma on kirkas ja taivas korkealla, vaikka kellon mukaan on jo ilta. Join kupin teetä ja käytin adrenaliininjämäni tuiskauttamalla paperille viisi sivua raakatekstiä. Ihan vaan, ei mitään ihmeellistä, ehkä yksi hyvä ilmaus, jota kannattaisi käyttää tai jalostaa. Nyt haluaisin sänkyyn ja nukkumaan, vaikka kaiken järjen mukaan minun pitäisi syödä ja sen jälkeen tiskata ja pakata huomenna alkavaa viikonloppureissua varten. Huh. Ehkä tämä tästä, kunhan vierotusoireiden aiheuttama halvauksen tunne menee ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti