Pesin koneellisen pyykkiä, raivasin, tiskasin. Eilisestä tavoiteluettelosta siis jotain tehty ;). Kaiken välissä luin Avalonin usvia ja söin lautasellisen kaurapuuroa. Kaurapuurossa on muutama miellyttävä asia: se ei närästä, on halpaa ja sisältää paljon kuituja.
Yleishyödyllisen osuuden jälkeen kirjoitin raakatekstiä ja buustasin siinä itseäni. Kirjoittaminen ei ole ihan iholla, tuppaan ajattelemaan vähän liikaa, käyn muualla vaikka pitäisi olla tässä ja mennä mukana. Joka tapauksessa tunsin taas sen, että vaikka raakatekstin kirjoittaminen saattaa tuntua turhalta, se ei ole turhaa. Ehkä tärkein raakatekstin tarkoituksista on silottaa tietä kaikelle sille, mikä haluaa tulla. Päästää ajatus suoraan kynästä ulos, totuttaa järkeä, sitä portinvartijaa, siihen, että se ei voi määrätä, mitä sanoja kynän kärki piirtää paperille. Mielellään järjen portinvartija sanoo "et sinä noin voi kirjoittaa" tai "hirveä klisee, älä sano sitä noin" tai "et voi kirjoittaa tuosta asiasta". Raakatekstin kirjoittaminen hiljentää sitä ääntä. Ja kun järjen portinvartija on hiljaa tai ainakin hiljaisempi, kaikki se, mikä haluaa ja voi ilmaantua paperille, uskaltaa tehdä niin. Eikä sen kaiken tarvitse olla hienoa tai ihmeellistä, pääasia on, että ei ole pidäkkeitä, sillä kontrolloimalla ei tule hyvää tekstiä. Täytyy pitää portit avoinna ja katsoa, ketkä kaikki eksyvät sisään.
Takaisin arkisiin asioihin: tiskatessa pohdiskelin syntyjä syviä. Kumma, miten juuri tiskaaminen saa minut ajattelemaan. Kädet lämpimässä vedessä lioten myönsin itselleni, että juuri nyt en välttämättä pitäisi kauheasti itsestäni, jos näkisin itseni ulkopuolelta. En välttämättä myöskään tuntisi. Kuka on tuo bitch? Minä olen rauhallinen, lempeä, optimistinen ja tasapainoinen. Muistelin viime syksyn virkavapaata ja sitä, millainen olin silloin. Tuntuu, että oma itseni. Päätin, että liikuntatavoitteen täytyy täyttyä ennen kuun vaihdetta. Tarvitsen kanavan, jonka kautta voin purkaa energiaa, ettei se purkaudu väärissä paikoissa vääristä asioista ja saa minua vieroksumaan itseäni.
Kello on puoli yhdeksän. Ulkona on vaaleaa teräksenharmaata, tuulen voi melkein nähdä.
Kaikki järjestyy kun vain kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti