Kirjoitin eilen illalla hiukan raakatekstiä. Puhetta, ääntä. - Hassua muuten, että monta kertaa puhun, ajattelen tai kirjoitan kirjoittamisesta puheena, äänenä, sellaisena, mikä kuullaan korvin. Runoistani puhun äänenavauksena tai ääntä auki pitävänä kirjoittamisena. Raakateksti on, kuten yllä kirjoitan, joskus ihan selvästi puhetta (puhe vs. teksti). Tietenkin "oma ääni" on se fraasi, jota on käytetty kirjoittajista maailman sivu, mutta noilla ääneen viittaavilla sanoilla en tarkoita mitään sellaista kuin "oma ääni". Ennemmin puhe tai ääni on jotain, mitä minussa on ja joka tulee puheena kynän kautta. Kirjoittaminen on tapa ajatella ääneen.
Tänään on hiljainen perjantai-ilta. Ei sosiaalista elämää, ei erityisemmin aktiviteetteja. Vessan pesu ja tapenaden tekeminen huomista varten, kyllä, vähän askartelua, mutta ei mitään suureellista. Ajattelin puuhastella mitä puuhastelen, kuunnella musiikkia, kirjoittaa raakatekstiä. Ajattelin olla itselleni läsnä. Jospa se täyttäisi hiukan sitä onttoa kohtaa, joka on tuntunut pallean takana tällä viikolla. Sitä kohtaa, jossa tuntuu, etten ole erityisen miellyttävä, erityisen tasapainoinen, erityisen mitään. Eikä se ole mikään itsesäälin mykkyrä, ei, ehkä pikemminkin liian kevyt kohta jommalla kummalla puolella vartaloa, joka heilauttaa minua hiukan epätasapainoon. Jospa täyttäisin onttoa kohtaa olemalla kiva itselleni. Armollinen ja ystävällinen. Ystävällinen ehkä ennen kaikkea.
Kirjakauppa lupasi torstaina, että ensi viikon puolivälissä saa käydä kyselemässä Meyerin Breaking Dawn -kirjaa pokkarina. Hyvästi loppuviikon yöunet, jos saan kirjan käsiini :).
Taidan laittaa musiikkia soimaan, kynttilän palamaan ja alkaa nautiskella. Pesen sen vessan (lämmintä vesihöyryä, kuulostaa hyvältä!), teen tapenaden (kokkaaminen on aina hyväksi minulle), kirjoitan ostoslistan huomiselle (emännöin bileitä huomenna, kauppalista tulee olemaan pitkä), laulan musiikin mukana (vaikka en osaa, mutta vähät siitä), kirjoitan raakatekstiä (tarvitseeko edes kommentoida?) ja luen ehkä hiukan sängyssä. Esimerkiksi Elokuvan runousoppia. Se innostaa. Keitän kupin teetäkin. Joo. Viikonloppuja teillekin!
(ps. Mikä on maailman tylsintä luettavaa? Selostus sinkun perjantai-illan huveista. M.o.t. Lue uudelleen tämä postaus, jos et vieläkään usko.)
2 kommenttia:
Perjantai-illan postauksen voittaa vain selostus hiljaisen lauantai-illan ohjelmasta..
Mutta toivotan hyviä bileitä; niitäkin iltoja tarvitaan!
Ee: Jep, hiljaiset lauantai-illat voittavat hiljaiset perjantai-illat ;). Joskus vähän hymyilyttää kun kuulee kommentteja sinkkujen villistä elämästä - tekee mieli sanoa, että tulkaapa katsomaan, kuinka villiä se onkaan... Tänä iltana on kuitenkin aktiviteettiä - pitää ruveta imuroimaan, jotta ehtii laittaa ruokaakin bilevieraille, ja ettei tule tuhannen kiire.
Lähetä kommentti