Ratsastustunti puhalsi puhtia koko iltaan. Sain viikon vanumisen ja vitkuttelun jälkeen tiskattua ja vietyä keräyspaperit keräyspaperilootaan. Roskiskatoksessa tunsin itseni roskispoliisiksi onkiessani taas kerran pahvia paperinkeräyslaatikosta. Miten ihmeessä se on niin vaikeaa laittaa pahvi ja paperi eri säiliöihin, kun säiliöt löytyvät kerran kotipihasta? Etenkin kun sössiminen sössii muidenkin kierrätykset...
Kirjoittaminen mietityttää. Ensi viikolla pitää saada jo jotain aikaiseksikin, eikä vain puhua siitä. Ei sillä, minusta tuntuu, että alan tarvitakin sitä, kirjoittamista ja sen tuomaa rutiinia ja turvallisuudentunnetta. Tunnetta siitä, että mihin tahansa voi lähteä ja ilma kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti