Luulen, että olen valinnut lähtijät. Alfa, Kappa ja Ksii saavat mennä Orivedelle. Ensimmäinen ja viimeisin ja siihen väliin yksi pieni, joka on erilainen ja josta minä pidän.
Valitsin melkein Iotan Alfan sijasta, mutta luettuani Iotan ja Ksiin muutin mieleni. Niissä on samaa, tietyllä tavalla. En ole varma, onko valintani oikea, mutta luulen, että se on nyt tuossa. Hakemukseen pitää liittää kolme ja kyllähän minä pidän Zeetasta ja Thetastakin, mutta jospa se olisi kuitenkin Alfa henkilökuvauksen takia, Kappa tiivistämisen ja lyhyen muodon vuoksi, rivien välien vuoksi. Ksii, tunnelman vuoksi, sanojen vuoksi, lakonisuuden vuoksi.
Kohta puen ulkovaatteet päälleni ja menen hakemaan sumua kasvoilleni.
Hiukan on eksynyt olo, en oikein tiedä, millä keinoin pystyn pääsemään syvemmälle. Sinne, mihin minun pitää päästä ja missä olen aikaisemmin ollut. Kävely ja kostea ilma saavat minut ehkä takaisin paikoilleni. Hiukan minua pelottaa. Välillä olo on niin varma, välillä pienet kreikkalaiseni näyttävät niin - pieniltä.
ps. Miksi tämä alakuloisen tuntuinen olo? Etten vaan taas olettaisi liikoja, unohtaisi nauttia siitä, mikä on hyvin? Ulkoilun jälkeen istun juomaan kupin rooibosta ja luen ehkä hiukan Cameronia. Luovuus on omituinen asia ja se tuntuu pakenevan jos sitä ahdistaa nurkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti