Viime päivien ennakoivat keskustelut huipentuivat tämän päivän Hesarissa: "Haluatko kirjailijaksi?" kysyy Gummeruksen kirjailijakoulun ilmoitus. Helsingin yliopisto ja Gummerus Kustannus ovat päättäneet kouluttaa yhdessä ammattikirjailijoita. Tästä seuraa tietenkin taas se sama vanha kysymys, että voiko kirjoittamista opettaa, voiko kirjailijaksi kouluttaa.
Moni teistä tietää, että olen hakenut tänä vuonna sekä Kriittiseen korkeakouluun että Oriveden opiston Kohti mestaruutta -kurssille. Onko vastaukseni edellisen kappaleen kysymyksiin siis itsestään selvästi "kyllä"?
Minulla on kokemusta siitä, että kirjoittamiseen liittyviä asioita ja kirjoittamista voi opiskella. Kirjoittamisen opiskelu on ihan eri asia kuin kirjoittamisen opettaminen. Jos kirjoittamisen opettamisella tarkoitetaan sitä, että opettaja antaa palautetta teksteistä ja näyttää kirjoittajalle turhat maneerit, juonen heikkoudet, sanavalintojen vaikutuksen, niin ok. Jos opettaja rohkaisee, kannustaa, toimii mentorina, hyvä niin. Jos opettaja antaa teoreettista pohjaa, näyttää miten kirjoittaja voi erottaa toisten teksteistä sen, miten ne on rakennettu ja miten ratkaisut vaikuttavat kokonaisuuteen, hyvä. Jos opettajat kertovat kokemuksiaan omasta kirjoittamisen filosofiastaan (sanavalinta voi olla vähän ontuva, sori) ja auttavat tällä tavalla kirjoittajaa luomaan oman kokemuksensa pohjalta oman kirjoittamisen filosofiansa, hienoa. Jos tätä tarkoitetaan kirjoittamisen opettamisella, niin ok, olen sitä mieltä, että kirjoittamista voi opettaa. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä ovat vain apuvälineitä sille, että kirjoittaja voi tulla hyväksi kirjoittajaksi. Opettamisesta huolimatta kaikki eivät tule hyviksi. Opetus ei ole oikotie onneen. Se voi kyllä lyhentää taivalta, mutta oikotieksi sitä tuskin voi silti kutsua. Kirjoittaminen on kuitenkin kiinni vain yhdestä asiasta - siitä ihmisestä, joka kynää pitelee. Hän voi opiskella kirjoittamista, hän voi tulla paremmaksi. Kaiken mahdollisen opin kaataminen kirjoittajan päähän ei kuitenkaan tee kirjoittajasta kirjailijaa. Jos kirjoittaja ei ole valmis ottamaan mitään vastaan, ei paraskaan opettaja saa opetettua häntä yhtään paremmaksi.
Mitäkö mieltä olen Gummeruksen kirjailijakoulusta? Ihan hyvä juttu. Varmaan se tuottaa muutaman esikoiskirjailijan - ehkä heidän teoksensa ovat parempia kuin ilman tuota koulutusta, mikä on tietysti hyvä asia. Muualla maailmassa kirjoittamista voi opiskella paljon enemmän kuin Suomessa. Ihan hyvä, että meilläkin tarjonta kasvaa. Hiukan kateellinen tulen kyllä olemaan niille, jotka koulutukseen pääsevät. Jollain kierolla tavalla tuntuu siltä, että jokainen hieno esikoiskirja vaikeuttaa minun pääsyäni siihen joukkoon, nostaa rimaa. Tyhmä ajatus, tiedän :), mutta tietäisittepä kuinka syvälle osui aina ennen vanhaan se, kun kuulin jonkun puolitutun saaneen kirjansa julki. Tuo pieni ajatus riman nousemisesta ei ole mitään siihen verrattuna ;).
- - -
Palaan lepäilyn pariin. Mukillinen rooibos-troppia odottaa juojaansa. Jos jollakulla muulla on flunssa, suosittelen seuraavaa: kupillinen rooibosta, teelusikallinen hunajaa, kunnon loraus sitruunamehua ja viipaloitua, kuorittua inkiväärinjuurta sen verran kuin luonto antaa periksi (5-15 viipaletta). Maistuu tosi hyvältä kun makuun tottuu ja on tehokasta kamaa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti