Kynttilöitä, keskellä aamupäivää. Kohta otan esiin Gamman ja ryhdyn suorittamaan karsintaa. Sen lisäksi haluaisin kirjoittaa erään tekstin, jonka juuret ovat vuoden takana virkavapaassa ja joka pyörähtää mieleen aina silloin tällöin. En tiedä onko siitä kreikkalaiseksi, todennäköisesti ei, enkä tiedä onko siitä edes novelliksi, mutta haluan kirjoittaa sen.
Aamiaiseni päälle kirjoitin kolme sivua raakatekstiä. Tuntui niin kuin olisin astunut hiukkasen lähemmäs itseäni. Milloinkohan opin lopulta sen, että kun on sellainen olo kuin viime päivinä, niin raakateksti on juuri se, mitä kaipaan, ote itsestäni.
Joskus kirjoittaminen on samanlaista kuin nälkä: kun on hirveä nälkä, ei tunne sitä enää, eikä edes huvita syödä, vaikka tietää, että juuri ruokaa on vailla.
Kahdessadas postaus. Eikä tämän fiksumpi :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti