En alkanutkaan lukea Word Workia. Sen sijaan olen kirjoittanut Gammaa, siis novelli-Gammaa, sitä teurastuksen lopputulosta. Pitkästä aikaa tuntuu, että olen oikeasti kirjoittanut jotain. Uutta on syntynyt puolen sivun verran, ehkä hiukan enemmän. Isoin työ on varmaan tapahtunut kuitenkin päässäni. Vähän olen fiksaillut jo olemassa olevaa tekstiä. Alusta deletoin kappaleen ja ymppäsin sen pointin myöhemmäs. Nuo alut tuntuvat olevan kompastuskiveni. Kun luulen alun olevan ok, voin aivan huoleti deletoida 1-5 ensimmäistä kappaletta tekstistä, jos haluan oikeasti kunnollisen alun aikaan. Hyvä että sen tiedostaa - jospa sitä jatkossa oppisi painamaan delete-nappulaa hanakammin noiden alkukappaleitten kohdalla eikä löisi aina päätään seinään, ennen kuin tajuaa, että kyllä, taaskin liikaa.
Juuri nyt työviikko tuntuu halvaannuttavalta ajatukselta. En ajattele. Ajattelen lisää Gammaa ja jospa menisin tänään ihan oikeasti aikaisin sänkyyn, ottaisin Word Workin mukaan ja tutustuisin siihen hiukan. Silittäisin omaa päätäni ja sanoisin, että kyllä sinä jaksat kaiken, nuku nyt vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti