Eilen Gammaa, tänään Gammaa. Tänään kirjoittaminen ei oikein suju, on tahmea olo. Pitäisi varmaan kirjoittaa hetken aikaa raakatekstiä ennen kuin luovutan ja katson vähän telkkaria. Sitäpaitsi pyykit voisi viikata kuivaustelineeltä kaappiin. Ja kaikki astiat kahta juomalasia lukuunottamatta ovat likaisina tiskialtaassa ja silti kukaan ei tule tiskaamaan niitä tänään. Ehkä huomenna sitten.
Olen saanut kreikkalaisista palautetta parilta ihmiseltä tänä syksynä. Rakennegurulta, Kontaktilta. Palautteeseen jää helposti koukkuun. Olisi niin helppoa korjata teksti kertaalleen ja juosta sitten sen kanssa takaisin palautteen antajan luokse ja sanoa "nyt se on hyvä, onhan? onhan? onhan?" sen sijaan, että muokkaisin tekstiä lisää, arvioisin itse, kuinka paljon se vielä vaatii. Sen sijaan, että ottaisin itse vastuun. Ja otettava se kuitenkin on, vaikka olisikin niin kivaa, että joku huolehtisi kirjoittamisestani ja sen etenemisestä. Ei huolehdi, muut kuin minä itse. Minun on päätettävä, mihin suuntaan tekstiä haluaa viedä ja millä hinnalla. Annettava tekstille loppu ja siirryttävä seuraavaan - vaikkakin hion ja kirjoitan kreikkalaisia vuorotellen, sikin sokin, sekaisin. Nyt on ollut harvinaisen pitkä putki, kolmena iltana vain ja ainoastaan Gammaa, vaikka yleensä pidän kahta tekstiä työn alla samaan aikaan. - Mitä olinkaan alun perin sanomassa? Niin, sitä, että vaikka hyvä palaute on ihan loistava asia ja tarvitsen sitä, sen varaan ei voi heittäytyä kellumaan. Palaute on ehkä räpylät jaloissa tai hi-tech-uimapuku, joka vähentää veden vastuksen minimiin, mutta ei siitä mihinkään pääse, että ihan itse siellä vedessä on eteenpäin räpisteltävä.
Jatkan siis hommia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti