Vaihtoehtoisia aiheita

1.

Juttelimme erään kanssa tavastani sanoa keksejä pipareiksi. Siis kaikkia keksejä. Keksi tai pipari, aivan sama (ja kyllä, tiedän pipari-sanan kaksoismerkityksen). Keskustelukumppanini mielestä ainoastaan joulupiparit ovat pipareita ja loput keksejä. Hän sanoi voivansa elää sen kanssa, että kutsun keksejä pipareiksi. Lupasin, että voin tehdä kompromissin ja yrittää sanoa muita kuin joulupipareita esimerkiksi kepareiksi tai pipseiksi. Pipsi ei saavuttanut suurta suosiota, se kuulemma kuulostaa paljon härskimmältä kuin pipari kaksine merkityksineen.

2.

Orpous ja yksinäisyys ovat vierainani edelleen. Eivät ne varmaan asetu pysyvästi kodiksi, mutta ovat nyt kuitenkin täällä. Korvat ovat täynnä hiljaisuutta.

3.

Joskus mietin, että pitäisikö minulla olla joku, joka huolehtisi siitä, että syön tarpeeksi ja taputtaisi minua silloin tällöin päähän. Kohta kaksi vahvistuu tänään siksi, että iltaruoan tekeminen ei tunnu juuri nyt kovin tärkeältä, niin kuin ei mikään muukaan, ja Rooibos huonolla ruoalla = Rooibos alakulolla.

4.

Näin tänään kaupassa paidan, jossa luki "I never get enough of talking about me" tai jotain samansuuntaista. Mitä muuta tämä bloggaaminenkaan on? Mitä muuta on se tarve ilmoittaa kohta kakkonen tämän päivän asioihin? Minä minä minä ja päänsilitystä minulle. Kyllä, olen hyväksynyt tämän luonteenpiirteen itsessäni, mutta kyllähän se välillä tympäisee. Ja sitten minä vielä bloggaan siitä, enkä esimerkiksi ole hiljaa. Justiinsa. En ostanut sitä paitaa.

5.

Olen tosi monta kertaa kirjoittanut tuon numeron viisi tuohon yläpuolelle ja deletoinut sen siitä, kun en osaa pukea sanoiksi tätä tunnetta, joka minussa on. Siinä on yksinäisyyttä, turhautumista, väsymystä, pessimismiä, masennusta, kyllästymistä ja surua. Kohdat kaksi, kolme ja neljä höystettynä lötköiksi keitetyillä kasviksilla siis.

Menen jumppaan ja kirjoitan sen jälkeen. Jotain. Ihan sama mitä. Kunhan on edes kynä ja paperia.