Matalamielistä matalointia

Ulkona on ollut aurinkoinen päivä. Minä olen istunut koko päivän töissä, sisätiloissa. Viikonpäivät ovat sekaisin ja samoin tunne koko viikosta. Tekee mieli ottaa pää hartioilta ja ravistaa sitä, päivät paikoilleen: keskiviikko tänään, huomiseksi torstai. Ehkä on kuitenkin hyvä, etten voi ravistaa päätäni - tänään on taas menty tunnelmissa täpinöinnistä tämänhetkiseen alakuloon, ja jos mielialat vielä tästä sekoittuvat, alkaa tuntua liian sekapäiseltä.

Päivällä luin Hesaria ja tämä uutinen herätti niin väkivaltaisia kuvia päähäni, että tekee mieli kääntää pää toiselle kanavalle. Eikä pahinta ollut siis itse uutinen, vaan tuo laki, jota vastaan naiset osoittivat mieltään. Poiskatsominen on se helppo ratkaisu, kun kohti katsominen sattuu silmiin. Ikävä kyllä aika monia asioita pitää katsoa suoraan kohti, vaikka ne tekisivät pahaa. Ei riitä, että tietää maailmassa olevan iloisia ja mukavia asioita, pitää nähdä niitä ikäviäkin. Parasta olisi, jos pystyisi jotenkin muuttaamaan niitä ikäviä asioita vähän paremmiksi. Tuota uutista lukiessani en voinut olla värähtämättä kauhusta: entä jos minä eläisin tuollaisen lain alaisuudessa?

Nyt illalla tulin töistä, söin kaurapuuroa, järjestin hiukan vaatekaappia ja totesin, että pienet ovat ongelmani yllämainittuun verrattuna, mutta olemassa ne ovat silti. Tänään ongelmana on mieliala. Mitä illemmas päivä kääntyy, sitä synkeämpää kamaa pään sisältä löytyy. En tiedä, jokin tökkii nyt. Kirjoittamisitsetunto on ihan siedettävissä kantimissa (uskaltaako sitä edes sanoa ääneen, ettei se mene pois?), mutta muu itsetunto yrittää hilata minua jonnekin tuonne konttauskorkeudelle. En muista yhtään, mitä iloa minusta on kenellekään. Ei huvita mikään, tekisi mieli vain nukkua tai korkeintaan kuunnella melankolista musiikkia. Eikä huvita kirjoittaa, vaikka tiedän, että se on hyväksi. En tiedä.

Aurinko on tosiaan paistanut tänään kirkkaasti, mutta kun käväisin ruokatunnilla ulkona, huomasin, että tuuli oli aika kylmä. Jos jaksan, menen ulos iltakävelylle, haaleaan iltaan. Jos en jaksa, en mene, vaan murjotan lisää.