Kirkasta valkoista valoa. Tuoksuja, joita nousee, kun kaupunki sulaa talven jäljiltä. Tummaksi painuvaa jäätä Eläintarhanlahdella. Sinebrychoffin puisto, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Tilaa. Pari raakatekstisivua jossain liikenevässä lokosessa. Ateneumin Ei ole yhtä Ainoa -näyttely. Kevätlahja kaverin myydyn kesämökin jäämistöistä: pieni, sinertävä, lasinen kermakko, joka liikauttaa minussa jotain. Lounas. Kotona tulppaanien voimakas kelta, valo tulee valkoisena ikkunasta päälleni. Sielussa kevyt mutta luja toiveikkuus, ja hymy.
Nyt juuri tämä päivä tuntuu siunaukselta. Olen ajatellut Sigmaa ja luulen tietäväni, mihin suuntaan lähden kehittämään sitä. Olen tajunnut, että jo vuoden, ellei pidempäänkin, on päässäni soinut Scarborough Fair. Olen hyräillyt sitä useasti ja joku aika sitten kaivoin alkukieliset sanatkin netistä esiin, mutta en ole sen enempää ajatellut asiaa tai sitä, miksi se soi päässä. Tämän viikonlopun aikana olen tajunnut, että ehkä se ei ole ollut sattumaa. Mieleen on tullut yhtä sun toista ja etenkin novelli-idea. Lisäksi olen suunnitellut, että jos toteutan idean, toteutan sen itselleni epätyypillisellä tavalla: suunnittelen ensin ja kirjoitan sitten ;).
Minun täytyy ottaa nyt kaikki irti tästä kepeänlujasta olosta, joten lopetan tähän ja siirryn Kreikkalaisten pariin. Yhtä tyyntä oloa teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti