Pääsiäisen viimeistä vapaapäivää viedään. Tulin myöhään eilenillalla kotikonnuilta ja tänään on ollut hidas alku päivälle. Paitsi kirjoittaminen, myös elämänhallinta eli pyykkäys, tiskaus jne olivat syynä siihen, että tulin jo eilen takaisin omaan kotiin, enkä jäänyt kotikonnuille vielä täksi päiväksi. Tuntuu sitäpaitsi hyvältä rauhoittua päivän verran ennen kuin pitää rymytä taas töihin.
Pääsiäisenvietto oli oikein mukavaa - aika perinteistä. Ainoa perinteistä poikkeava juttu oli se, että hiihdin. Minä. Murtsikkaa. Olen vieläkin järkyttynyt ;). Hiihdin sekä lauantaina että sunnuntaina, järven jäällä, ja vaikka se oli ihan hauskaa, oli se myös tylsää - jos hiihtää, pitäisi päästä laskemaan mäkiä ja olisi kiva jos maisema vaihtuisi välillä. Jäällä hiihtäessä maisemat kun ovat melkein samat koko ajan. No, joka tapauksessa, hiihdetty on, ensimmäistä kertaa 17 vuoteen!
Hiihtämisen lisäksi pääsiäiseen kuului kaksi cityhirveä, jotka toikkaroivat melkein pihamaalle asti, eivätkä säikkyneet yhtään mitään. Eivät huutamista, heilumista tai koiranhaukun matkintaa. Ihme lehmiä. Pidän tuollaisista villeistä luontokappaleista enemmän silloin kun ne tajuavat, että niille on paljon turvallisempaa väistää ihmistä edes hiukan. Noita hirviä olisi ihan varmasti päässyt silittämään, jos olisi yrittänyt. Omituista.
Hirvien lisäksi ihailtiin myös muita eläimiä. Metsämyyrät söivät lintulaudan alla siemeniä ja lintulaudalla vieraili tiaisparven ja puukiipijän lisäksi myös vihervarpunen ja peipponen. Peipon lauluakin pääsin kuulemaan. Mitenkäs se vanha loru meneekään? Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Peipposen mukaan vapun tienoilla on sitten jo kesä :).
Seuraavaksi yritän jonglöörata parhaani mukaan seuraavilla asioilla: pyykkäys, silitys, tiskaus, vaatekaapin siivoaminen talvivaatteista sekä kirjoittaminen. Saa nähdä, miten käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti