Olen ollut reipas koko viikonlopun: yksi kirjahylly on täytetty kirjoilla ja toinen purettu sen jälkeen. Lisäksi olen kantanut erinäisiä kuormia roskia, pyyhkinyt pölyjä ja kasannut viinipullotelineen. Nämä kaikki on tehty muualla kuin kotona. Sen lisäksi olen pessyt omassa kotona pyykkiä, tiskannut, raivannut tavaroita muuttoa enteillen ja saanut aikaan lukuisia roskapusseja.
Aina kun joutuu pakostikin raivaamaan kaappinsa, sitä pohtii, että kaikkea roskaa sitä säilöökin. Kun pääsee uuteen kotiin, niin päättää, ettei ala keräämään sinne samanlaisia kätköjä poisheitettävää tavaraa, ja kuitenkin, sitten kun joskus muuttaa pois, löytää taas ihan käsittämätöntä kamaa jemmatuna omituisiin paikkoihin. Roinan määrä on vakio...
Lopetettuani viimeisimmän tiskaus&raivausoperaation ajattelin kirjoittamista ja sitä, että missähän vaiheessa sitä ehtisi taas. Että Omegan loppu on vielä ihan levällään ja että tänä viikonloppuna en sitten saanut sitä kasaan. Sitten mietin kaksi sekuntia, avasin koneeni, avasin Omegan tiedoston ja aloin kirjoittaa. Deletoin hiukan toissapäivänä kirjoitettua ja kirjoitin Omegaan kokonaan uuden lopun. Se saa kelvata toistaiseksi. Tulipa tyytyväinen olo, kun sain tekstiä taas eteenpäin. Olin jo alistunut siihen, etten kirjoita enää tänä viikonloppuna mitään, mutta onneksi ravistin laiskuuden pois kintereiltäni ja tartuin näppikseen.
Seuraavaksi ohjelmassa on telkkarin katsomista ja silittämistä. Ajattelin ahkeroida työvaatteet koko ensi viikoksi silitysraudan kanssa, niin ei sitten tarvitse joka aamu pähkäillä, että mitä sitä laittaisi päälleen. Kaivan siis silityslautani esiin. Sunnuntairauhaa teillekin!
Saldona tästä pitkästä viikonlopusta (to-su) sanoisin, että aika jees. Olen kirjoittanut paljon raakatekstiä, saanut Omegan uuteen uskoon ja vieläpä tehtyä kotihommia sekä omassa kotona että apuna muualla. Mielialakin on vähän parempi muuttoa ajatellen - ei enää paniikkia, vaan toiveikas olo, että kyllä siitäkin selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti