Töistä juoksin suoraan välitystoimistoon allekirjoittamaan uuden, ihkun asuntoni vuokrasopimuksen. Sieltä juoksin auttamaan siskoa sisustuksellisella shoppailureissulla, josta palauduin kotiin kahdeksan jälkeen. Kun pääsin kotiin ja avasin koneen, aloin surffata vimmatusti muuttofirmojen sivuilla. Olen jo kaksi vuotta uhonnut, että kun muutan tästä asunnosta, minimoin stressin ja hankin muuttofirman - pakkaan itse, mutta riuskat miehet tulevat ja kantavat tavarani uuteen asuntoon, ilman että minun täytyy stressata itseäni hengiltä. Hmph. Muuttofirmojen taksat ovat muuttuneet kahden vuoden takaisista. Olen lähettänyt varmaan kymmenen tarjouspyyntöä, saanut kolme takaisin (tarjousten välinen heitto tässä vaiheessa 120e) ja pyöritellyt silmiäni. Saas nähdä, kuinka akan käy.
On ihanaa päästä muuttamaan uuteen kotiin, mutta jo vanhastaan tiedän, että muutto, jos mikä, on omiaan saamaan pääni sekaisin, mielenterveyteni koetukselle ja ahdistuksen kuohumaan yli äyräiden. Taistelen kovasti, että pysyisin tyynenä. Kyllä kaikki suttaantuu ja hyvin suttaantuukin. Kyllä kyllä, hyvä tyttö.
Lähinnä kirjoittamista on ollut tänään se, kun meilailin Rakennegurun kanssa (työajalla...) ja vaihdoimme ajatuksia kirjoittamisesta. Se oli mukavaa.
Seuraavaksi jonkun pitäisi kehittää minulle huomiseksi työvaatteet ja sitten pitäisi saada iltapalaa ja sitten sänkyyn lukemaan jotain kirjoittamiskirjaa? Joo ja kirjastosta pitäisi hakea varaukset. Huomenna? Ylihuomenna? Posti sentään toi eteiseen asti Claes Anderssonin Luovan mielen, joten sen eteen ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa lasku. Luen kyllä kirjoittamisesta - milloinhan pääsen itse kirjoittamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti