Otsikko kertoo sen kaiken. Päivä on ollut aika pitkälti kuten eilinenkin. Olen pakannut, olen lajitellut tavaraa, olen heittänyt romuja pois ja syöttänyt keräyspaperiastiaa. Asunto alkaa olla pikku hiljaa paketissa. Ei vielä kokonaan, ei toki, mutta sen verran, että nyt on (valheellisen?) toiveikas olo. Jospa tämä tästä. Kuitenkin. Jotenkin. Huomiselle on vielä paljon puuhattavaa, mutta nyt on se tilanne, että komerot ja kaapit ovat tyhjiä ja mistään ei putkahda enää uusia tavararöykkiöitä. Haasteena on saada loput tavarat noihin muutamaan vajaaseen muuttolaatikkoon sekä jätesäkkeihin.
Jollain kumman ilveellä olen onnistunut tänään miettimään Tauta. Taidan tietää, mitä lisään siihen. Ainakin lisään siihen kappaleen tai pari, jotka vastaavat kysymykseen "miksi?". Juu, taas kerran sama vanha kompastuskivi - unohdan kertoa, miksi novellin henkilöt toimivat niin kuin toimivat. Tai tällä kertaa "miksi?" taustoittaa lähinnä alkuasetelmaa, tekee tilanteesta toivottavasti uskottavamman. Teki päivällä jo mieli kirjoittaa, mutta arvaatte varmaan, että pakkaaminen veti pidemmän korren. Tällä hetkella pakkaamiselle vaan on pakottavammat syyt kuin kirjoittamiselle!
Huomenillalla aion paketoida sänkyni ja nukkua viimeisen yöni tässä kodissa vuodesohvallani. Mikä tarkoittaa sitä, että tänään käyn viimeistä kertaa sänkyyn nukkumaan tässä kodissa. Kunhan pääsen tästä nukkumaan, taidan ikävä kyllä olla liian väsynyt tunnelmoimaan yhtään mitään. Kummasti tämä pakkaaminen väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti