Järjellä ajatellen on ihan loistava asia, etten lähde huitelemaan mihinkään tänä iltana, mutta viime aikoina on ollut vallalla se minä, joka ei paljon pohdi, vaan on valmis kaikkeen. Ja se "aina valmiina" -partiolaisminä leikkii juuri onnistuneesti marttyyriä ihan vaan siitä syystä, että ei pääse toteuttamaan itseään. Onnekseni minulla ei ole rillutteluseuraa tälle illalle, joten kiusausta on helppo välttää. Ja miksi sitä sitten pitää välttää? Siksi, että en ole nyt ollenkaan tyytyväinen siihen, millaisessa hapessa olen.
Join eilen illalla muutaman siiderin ja sitten ruuan kanssa kokista. Kun pääsin ruuan jälkeen kotiin, olo oli omituinen. Selityskin löytyi sitten hetken kuluttua: lepopulssi oli tuollaiset 130 sen kokiksen jäljiltä. Minulle on käynyt näin kerran tai pari aikaisemminkin. Ei tarvita kuin väsynyt, ehkä heikolla ruualla ollut Rooibos ja sopiva annostus kofeiinia, jonka jälkeen sydän sotkee tuhatta ja sataa. Todella epämiellyttävä olotila, joka meni ohi kun nukuin yön yli. Päättelin kuitenkin nerokkaasti, että tässä kohtaa olisi nyt sitten hyvä viettää vähän rauhallisempi viikonloppu - etenkin kun sisko kommentoi päivällä, että "näytät aika huonolta". No, niinhän minä näytin. Naama oli huonon värinen ja silmäpusseissa parin päivän eväät. Ettätuota - parempi lepuuttaa tänä viikonloppuna, jotta jaksaa olla aktiivinen sitten taas ensi viikolla.
Kävin äsken kuuntelemassa ystävän laulua musiikkikoulun kevätkonsertissa ja nyt pitäisi siirtyä keittiöön. Illalliseksi tänään pastaa ja sitruunalla silattua broileri-parsa-kastiketta. Huomenna haen viimeiset kamat vanhasta kämpästä ja sitten parkkeeraan lähipuistoon. Kävin ottamassa jo kokareita tänään ja totesin, että auringossa oli ihana maata. Huomenna lisää. Jos jaksan, kirjoitan huomenna hiukan, mutta en vanno mitään. Tällä hetkellä tuntuu, että päiväunet voi olla kustannustehokkaampi vaihtoehto. Leppoisaa viikonloppua teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti