Epämääräisiä oloja. En tiedä, mistä ne sikiävät. Tai tiedän, ainakin osittain, mutta vähät syistä tällä kertaa. Pitää vain yrittää tehdä mielekästä sisältöä päiviin, jos sitä ei tekemättä ole.
Ulkona on ihana ilma ja aurinko vuorottelee pilvien kanssa. Pitäisi mennä ulos kävelemään, hengittämään syvään ja tyhjentämään päätä turhista ajatuksista. Kyllä minä menenkin, ei siinä mitään. Menen kävelemään, voin hengittää syvään jos on tarvis ja ajatukset, no, ihan miten vaan. Sitten tulen kotiin, siivoan, teen ruokaa, kirjoitan, luen ehkä. Silitän työvaatteita. Ei ollenkaan hullumpaa aktiviteettiä sunnuntaiksi, jos vain saisin ravistettua tämän lamaantuneen olotilan pois harteiltani. Sen tunnelman, ettei mikään oikein tunnu miltään eikä huvita sen kummemmin. Ja ei, en halua seuraa - ei minusta mitään seuraa ole, kenellekään, edes itselleni.
Haluaisin olla yhtä valoisa kuin uusi kotini, mutta en jaksa teeskennellä. Jospa pieni ulkoilu piristäisi mieltä ihan itsestään. Jospa kirjoitan lisää raakatekstiä sitten kun olen tullut ulkoa, ehkä sekin piristää. Ehkä ehkä ehkä - jestas, miten tympeältä minä kuulostan tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti