Vanha kämppä on nyt lopullisesti luovutettu pois; hain viimeiset tavarat ja jätin avaimet tänään. Ei enää mitään järjesteltävää muuton suhteen. Kokonaan ohi. Kokonaan koti tässä. Verhotkin sain ripustettua viime yönä kahdeltatoista. Jospa nyt saisi jo hellittää, antaa olla, nauttia.
Päivä on ollut ihana, niin kuin kai joka puolella Suomea. Siis sään puolesta, ja on kyllä ollut muutenkin. Olen käynyt kävelylenkillä ja olen maannut puistossa. Alkukesän vitsauksia tosin on se, että auringossa ei voi hengailla ihan niin pitkään kuin haluaisi, koska iho ei ole tottunut ja pyrkii palamaan aurinkorasvasta huolimatta.
Olen pessyt pyykkiä, olen syönyt eilistä ruokaa. Olen kehrännyt kuin kissa: uusi, valoisa koti; ihana, kuuma kesäpäivä ja aurinko iholla; raakatekstiä.
Syönnin jälkeen aloin kirjoittaa raakatekstiä lähtökohtanani lause, joka tuli mieleeni kun makasin puistossa x-asennossa. Kirjoitin raakatekstiä vajaa seitsemän sivua. Sitten ripustin pyykit ja tein huomisen lounasevään rinnalle salaattia mukaan otettavaksi ja ajattelin. Ajattelin raakatekstiä ja ilmeisiä sekä ei niin ilmeisiä ratkaisuja. Ajattelin. Sitten avasin koneen ja aloin kirjoittaa puhtaaksi. Nyt tekstistä on kasassa ehkä 2/3 ensimmäistä versiota ja taidan stopata tähän tältä erää. Sen verran ok:lta teksti kuitenkin tuntuu, että nimesin sen Omikroniksi. Yksi kreikkalaisehdokas lisää siis.
Olo on rauhallinen, tyyni ja lempeä. Sellainen, kuin kuuman päivän ja kivan kirjoitussession jälkeen on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti