May the Force be with you

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kesä, osa 2

Kesä jatkui tänään, mutta ei taida jatkua enää huomenna. Töiden jälkeen kävin hierojalla. Ainoa mies, jolle maksan hänen palveluksistaan. Hyvin tuo työnsä tekeekin - tänään piti ihan istua hetken aikaa, ennen kuin uskalsin nousta ja lähteä. Veri kiersi päähän asti, tuntui jännältä. Kävin myös äänestämässä ja lojuin pari tuntia lähipuistossa imemässä aurinkoa ihon läpi sieluun. Alkukesästä auringon kuuma kieli tuntuu aina niin hyvältä ihan vain sen lämmön takia. Puisto oli vihreä, taivas sininen ja minä raukea.

Puistossa luin loppuun Risto Ahdin Runoaapisen. Olen ollut muinoin kuuntelemassa yhden ja toisenkin luennon verran Ahdin käsitystä tästä maailmasta, ihmissuhteista ja kirjoittamisesta, joten upposin melko vaivattomasti Runoaapiseen. Jotkut lauseet hymyilyttivät, jotkut eivät herättäneet mitään ajatuksia, toiset oivalluttivat, vaikka asia olisikin ollut tuttu. Niin kuin tämä ajatus:

Itsetunto on kiinni työnteosta - työnteko on kiinni päätöksestä.

Allekirjoitan, kyllä. Tajusin taas hiukkasen eri puolen siitä, miksi maailma on mustanpuhuva kun en pääse kirjoittamaan. Koska se vaikuttaa itsetuntoon - toden totta. Kun kirjoitan, olen kaunis, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tai jos en aina kaunis, niin ainakin sovussa itseni kanssa.

Tuo Ahdin kirja on muuten lainattu kirjastosta. Muistaako kukaan aiempia epäonnistumisiani kirjastokirjojen palautuksessa? Jep jep, pahasti sakoilla mennään tälläkin kerralla. Pitää ottaa tavoitteeksi palauttaa kirjat nyt loppuviikosta, kun olen palannut työmatkalta, ja asettaa itseni taas kirjastonkäyttökieltoon. Joku voisi kysyä, että "eikö se ikinä opi?" ja vastaus taitaa ikävä kyllä olla, että ei, ei opi ;).

Pitäisi pakata sitä työmatkaa varten. Voisi lakata haahuilemasta ja haaveksimasta. Voisi yrittää ajoissa nukkumaan, sillä huomenna pitää olla menossa ennen kahdeksaa. Huh. Toivottavasti huomisaamua silottaa hiukan jääkaappissa odottava aamiainen. Hurautin sauvasekoittimella jonkunasteisen smoothien kasaan ja aion kurmaista sen suuhuni ennen lähtöä, sillä reissun päällä saa ruokaa vasta puoli kymmeneltä - ihan liian myöhään minun ainaisnälkäiselle mahalleni. Jaa, pitäisiköhän sitä ottaa hiukan iltapalaa...

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Jos sinä et opi palauttamaan ajoissa, minä en onnistu olemaan hukkaamatta kirjoja. Ne kyllä löytyvät lopulta ja ajoissakin, kun olen ehtinyt viisi kertaa uusia. Mutta voi sitä aikaa, mikä etsimiseen menee ja niitä vannottuja päätöksiä, ettei enää ikinä tällaista. Ja se ajatus, etten saa edes kirjastokirjoja pysymään aisoissa täällä - että ihan kaikki (ei onneksi ihmiset) on aina hukassa -- se kauhistuttaa. Eikö tuollainen kerro jotakin ihmisestä itsestään? Olen ihan kaoottinen luonne. Kuvittelen, että Järjestys auttaisi kirjoittamisessakin. Miten seesteistä olisi luoda lauseita, kun ympärillä olisi edes fyysinen harmonia ja tasapaino, jokaisella (tai edes jollakin) ikioma paikkansa?! Miten aikuinen ihminen voi unohtaa panna tavaroita paikoilleen ja olla muka jatkuvasti hajamielinen tahi alati kesken kaiken tempautua toisaalle? Hmm.

Juu, ja kirjoittaminen vaikuttaa myös minuun kuten kuvailit. Kun sujuu, olen hieno ja kaunis ja viisas, liitelen. Niitä hetkiä lisää molemmille, niitä toisia ei ollenkaan!

Katja

Rooibos kirjoitti...

Katja - onneksi ihmiset eivät tosiaan ole hukassa ;). Minusta pelottavinta tuossa kirjastokirjojen ei-palauttamisessa on se, että teen sen aivan kylmänviileästi ja tietoisesti. Katson kirjoja eteisen tuolilla ja totean "ei se mitään, ehtiihän nuo, vaikka sakkoja tulee, ei huvita tänään". Miksi ihmeessä en palauta niitä ajallaan, kun kerran kyse ei ole unohduksesta? Ehkä se tuo jotain nautintoa ;)!

Kauniita kirjoituspäiviä!

Nimetön kirjoitti...

Kaksikymmentä vuotta sitten olin samanlainen: en palauttanut kirjastonkirjoja ajoissa. Ei huvittanut, en muistanut, en jaksanut,en ehtinyt...selityksiä piisasi. Kunnes sitten, kun sakkoja oli toistuvasti, usein ja nekin pitkiä aikoja maksamatta, laittoi silloinen kirjastotoimen johtaja minut puolen vuoden lainauskieltoon.

Se oli minulle kauhistus, kammotus ja hirvitys. Tuntui, että elämä loppuu tähän paikkaan. Selvisin kuitenkin siitä ja sen jlk olen muistanut palauttaa kirjani ajoissa, tai sitten uusinut ne ennen palautuspäivää. Onneksi sen voi kätevästi hoitaa netissä. Ja kännykän kalenterissa on muistutus, että muistan huomoida asian....
lämmöllä,
TdW

Rooibos kirjoitti...

TdW - kunpa tuo toimisi minullakin! Olen toistuvasti itse asettamassani lainauskiellosta ja sen jälkeen olen käymättä kirjastossa 0,5 - 1,5 vuotta kunnes rikon lainauskiellon, haen muutaman kirjan, en jaksa palauttaa niitä ajallaan ja olen taas omassa lainauskiellossa... Joskus mietin, että olenko kovinkaan fiksu - kuka tekee saman virheen 264 kertaa? Ilmeisesti minä ;)