Ja kaikkihan tietävät toiveikkuudesta sen verran, että toiveikkuus on hyvin hauras tunne...
2 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Olet oikeassa siinä, että toiveikkuus on hyvin hauras ja herkkä tunne, ja helposti katoava. Aina silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, että itse musertuu alle ja elämä kolhii pientä kulkijaa raskaammalla kädellä kuin tuntee ansainneensa, silloin pitäisi muistaa muistella toiveikkuuden hetkiä. Niitä hetkiä, ajatuksia, tunteita, suunnitelmia, toiveita ja unelman murusia, joita on hyvinä hetkinä ollut. Se vaan tahtoo olla niin kovin vaikeaa. Siitä huolimatta pitäisi yrittää muistaa, toiveikkuus on se mikä kantaa. lämmöllä, TdW
2 kommenttia:
Olet oikeassa siinä, että toiveikkuus on hyvin hauras ja herkkä tunne, ja helposti katoava. Aina silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, että itse musertuu alle ja elämä kolhii pientä kulkijaa raskaammalla kädellä kuin tuntee ansainneensa, silloin pitäisi muistaa muistella toiveikkuuden hetkiä. Niitä hetkiä, ajatuksia, tunteita, suunnitelmia, toiveita ja unelman murusia, joita on hyvinä hetkinä ollut. Se vaan tahtoo olla niin kovin vaikeaa. Siitä huolimatta pitäisi yrittää muistaa, toiveikkuus on se mikä kantaa.
lämmöllä, TdW
TdW, juuri noin. Vaikka ei olisi toiveikas, sekin auttaa, että muistaa, miltä tuntui olla toiveikas. Sitä kohti voi sitten taas pyrkiä.
Lähetä kommentti