Rakas päiväkirja. Tänään on tapahtunut paljon jänniä asioita. Tai ei paljon, mutta muutama. Tai ainakin yksi jännä ja yksi kiva. Jännä asia on se, että liityin jäseneksi yhteen kuntoklubiin (tai siis sellaiseen missä on jumppia ja kuntosali) ja sitouduin maksamaan jäsenmaksut vuoden ajan. En ole ihan tajunnut sitä vieläkään. Pitää vissiin tehdä elämänmuutos. Jos ei aio heittää niitä rahoja kankkulan kaivoon. Se tarkoittaa sitä, että pitää alkaa urheilla. Ja se taas tarkoittaa sitä, että pitää pistää ruokavalio kuntoon, jotta jaksaa. Rakas päiväkirja, olisitko uskonut tätä minusta? Ikinä? Minä en.
Päivän kiva asia oli se, että vietin koko illan laatuaikaa Hillokuningattaren kanssa. Istuimme ruokapöydän ääressä, söimme halloumisalaattia, katselimme ulos pilviseen iltaan ja juttelimme. Kaikesta. Hillokuningattaren mahasta, josta kuoriutuu kohta vauva, urheilemisesta, miehistä yleensä ja erikseen ja elämästä ylipäätään. Oli kivaa. Mukavaa. Oli ihana katsella samaan aikaan ikkunasta ulos ja nähdä pitkälle.
Olen ajatellut tänään kirjoittamista. Ruokatunnilla. Metrossa matkalla töistä kotiin. Kiivetessäni portaita viidenteen kerrokseen, koska hissi on remontissa. Tehdessäni halloumisalaattia Hillokuningattarelle ja itselleni. Alfa. Sen lauseet pyörteilevät mielessä kuin virtaava joki. Jos menen liian lähelle, pyörteet imaisevat minut syövereihinsä. Rakas päiväkirja. Haluan mennä liian lähelle. Sanat ovat valmiita, ne haluavat tulla.
Toivottavasti minulla olisi sellainen sunnuntai, että olisi tarpeeksi aikaa mennä liian lähelle Alfaa, imeytyä mukaan.
Nukkumaan seuraavaksi. Olen ollut liian väsynyt. Huomenna olen taas.
Katson siniharmaaseen iltaan kaupungin yllä. Itkettää, kun ajattelen syksyä. Taukoamatonta veden ropinaa ja napsahtelua ikkunalautoihin, sateen raitoja ilmassa, harmaata taivasta, lionnutta kaupunkia. Tuskin maltan odottaa tätä kotia, tätä maisemaa syksyssä. Hyvä, että on kesä. Hyvä, että kesän jälkeen tulee syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti