Tänään on ollut aika ihana päivä. Pelkään pahoin, että se huononee iltaa kohti, mutta päivä on ollut loistava. Aamulla aamiainen torilla ystävän kanssa, sitten hengailua parissa kaupassa (ostin halvan topin ja hyötyostoksia kuten hammastahnaa ja hoitoainetta). Pienimuotoisen shoppailun jälkeen kipitin kantakuppilaan lukemaan ja kirjoittamaan. Jostain syystä kantakuppilassa istuminen osui johonkin hermoon - oli ihan autuasta. Kirjoittelin raakatekstiä pätkissä kahdeksan sivua ja nautiskelin omasta seurastani. Luin myös Kreetta Onkelin Beigeä, jonka ostin eilen halvennuksesta, ja ihastelin Onkelin kieltä. Täsmällistä, kuvailut osuvia ja tuoreita, ytimekkäät lauseet. Hetken ajan nojasin tuolini selkänojaan ja olin hyvin liikuttunut. Siitä, että sain lukea ja kirjoittaa ja istua vakiokuppilassa ja tuntea, että olin henkisesti oikeassa paikassa.
Käytyäni ruokakaupassa söin kotona pikavälipalan ja menin metsästämään iltapäivän ainoaa aurinkoa puistoon. Sitä hupia ei kestänyt kauaa. Palasin kotiin. Tein jumalaista ruokaa ja söin. Nyt istun uudella sohvalla kone sylissä ja mietin, että mitä seuraavaksi. Päiväunet? Kirjoittamista? Tiskaus? En osaa valita. Päivän nousuhumalainen olo alkaa muuttua väsymykseksi ja tiedoksi siitä, että kaupungissa ei ole yhtäkään kaveria, jolla olisi aikaa lähteä muutamalle tuopille illalla. Kaikilla, jotka ovat kaupungissa, on muita menoja. Minua lauantai-ilta yksin kotona ei juuri nyt huvita - se haiskahtaa liikaa mahdollisuudelta itsesääliin. Haluaisin mennä muutamalle hyvälle siiderille, ottaa loppuosankin päivästä seikkailuna. Katsotaan, mitä saan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti