Kolme kapista runoa. Yksi shopattu lehtiteline. Yksi shopattu kirja. Yksi shopattu vieraspatja. Yksi shopattu t-paita. Yksi salillakäynti. Yksi valtavan väsynyt Rooibos, joka ei ole päässyt ajoissa syömään eikä yhtään ulos tuonne ihanaan lämpimään aurinkoiseen ihanuuteen. Yksi Rooibos, joka to-del-la hartaasti toivoo, että kesä ei loppunut tähän... olisi liian katkeraa todeta, että sen ainoan kunnon kesäpäivän vietin shoppailemalla. Miksikö tein niin? Oli auto. Ei ole huomenna enää. Joskus on pakko tehdä asioita silloin, kun kulkuväline on paikalla. Esimerkiksi ostaa vieraspatja.
Milloin minä löydän kirjoittamaan taas? Milloin minulla on aikaa kaikkeen, mitä haluan tehdä? Joskus mietin, että pitäisikö elämälle tehdä jotain järisyttävämpää kuin ostaa salikortti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti