Tänään korkkasin uuden kodin kylpyammeen. Vesi oli kuumaa ja iho pehmeni. Nautin lämmöstä ja kylpytuotteen tuoksusta. Luin runoja. Hikoilin. Kuorin kasvoni, voitelin kasvoni hyväntuoksuisella naamiolla. Lotrasin kosteusvoidetta. Varastin hetken.
Koti on edelleen kuin pommin jäljiltä, mutta päätin olla stressaamatta tiskeistä, imuroimattomasta lattiasta, levällään olevista tavaroista. Kylvyssä en ajatellut mitään muuta kuin sitä, mikä oli siinä lähellä: päänahassa kulkevat hikipisarat, kuuma vesi, Eeva Kilven kootut.
Ulkona sade napsuu ikkunalautaan. Rakastan sitä ääntä. Ajattelen ystävää jonka tapasin töiden jälkeen. Hän on muuttanut elämänsä vuosi sitten ja on onnellinen. Sitä oli hyvä katsoa. Toivottavasti minua on jonain päivänä, ei niin kovin pitkän ajan päästä, hyvä katsoa samasta syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti