Tämä päivä ei eroa kovinkaan paljon eilisestä. Olen maannut sängyssä aika pitkälti koko päivän. Yhdentoista jälkeen tosin siirryin sisaren lukaaliin, sohvalle valmiiksi tehtyyn petiin, pakoon omassa talossa mellastavaa hissiremontin porausporukkaa. Nyt olen taas kotona ja olo on aika nahistunut. Uni on ollut sekä yöllä että päivällä huonoa ja katkonaista ja luulen, että otan kohta pienet katkonaiset päiväunet.
Sinä aikana, minkä olen tänään viettänyt hereillä, olen ajatellut laiskasti erilaisia ajatuksia. Sitä, onko poskionteloissa tuntuva kolmen ilmakehän paine poskiontelotulehdus, vai ovatko limakalvot vain niin turvonneet, että tuntuu virheellisesti, siltä kuin pää olisi täynnä jumittunutta räkää. Olen miettinyt myös sitä, että elämäni on tylsää ja tarkoituksetonta ja ankeaa, mutta nuo ajatukset onneksi väistyivät taka-alalle sen jälkeen kun olin syönyt. Ruoka tekee ihmeitä, vaikka sitä syödessään ei maistaisi mitään. Kolmas asia, jota olen sivunnut, on eräs mies. En taida enää jaksaa ajatella häntä. Onhan se ollut hauskaa ja piristävää, mutta äh. En edes tiedä, olenko ollut kiinnostunut hänestä enää hetkeen, vai onko hän vain ollut siinä sopivasti, ajateltavana. Ihan mukava mies, kyllä, mutta en taida jaksaa hukata energiaa tyyppiin, jolta ei tasan taatusti tule vastakaikua. En tiedä.
Männä viikolla sain kuulla erään ihmisen puhuneen minusta selkäni takana. Ei hän mitään pahaa ollut sanonut, mutta ei hyvääkään. Puheet oli höystetty tietyllä arvolatauksella ja juoruilunnälällä, jotka eivät lämmittäneet mieltäni. Mielenkiintoista ne oli silti kuulla. Eilen taas sain eräältä ystävältä meiliä, jossa hän kertoi, kuinka minusta oli puhuttu hyvää selkäni takana. Se lämmitti ihan erityisesti ja sen voimalla ajattelin jaksaa heti kun taas jaksan flunssaltani. Tätäkin asiaa olen ajatellut hiukan tänään. Että kuinka paljon ilahduinkaan eilen räkäpäissäni kun kuulin nuo hyväntahtoiset puheet itsestäni välikäsien kautta. Kuinka paljon se buustasikaan. Hyvällä on helppo tehdä hyvää ja neutraalilla helppo jopa loukata. Ajattelin, että kunhan tauti taittuu, keskityn kirjoittamiseen. Kirjoittaessani ajattelen positiivisemmin ja olen kiltimpi niin muille kuin itsellenikin. Se ei ole huono asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti