Hetken luulin, että bloggasin jo, mutta olinkin vain ajatellut tätä. Äsken luulin, että on joku muu keskiviikko, mutta olikin maanantai. No, ne iäisyyden myöhässä olleet kirjastokirjat kuitenkin palautin tänään, ihan oikeasti, enkä vain luullut palauttaneeni. Olen taas kirjastonkäyttökiellossa. Tällä kertaa se pitää. Onhan olemassa nettikirjakauppoja joka lähtöön, voin ostaa sieltä jos Akateemisessa ei ole. Sama raha, vähemmän huonoa omatuntoa.
Kirjoitin neljä sivua raakatekstiä. Muokkasin Alfaa ensimmäisten kuuden sivun osalta. Kyllä se siitä, luulen. Teen nyt jonkinlaisen rungon, yritän irrottaa ajatuksen raameistaan siinä samalla, antaa sen lentää sinne minne se haluaa, ja katson mitä saan aikaan. Kyllä se siitä, kun ei yritä niin kamalasti.
Ulkona tuuli on kääntänyt koko illan kaiken nurin. Vaahterat, ruusupensaat juurta myöten, pienet lehmukset. Vaahteroita tuuli pöyhii erityisesti. Niissä onkin eniten pöyhittävää. Paljon vihreää. Olisi ihana olla mukana puun latvassa, pöyhittävänä.
Joitain asioita on vaikea olla ajattelematta. On vaikea lakata tiedostamasta käskystä. Taivas on kovin harmaa ja päätän pitää siitä niin kuin oikeasti pidän siitä. Se on helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti