Sisko alkaa tajuta, mistä kenkä puristaa, kun pikkusisko valittaa, että "mikään ei huvita eikä kukaan tykkää minusta ja tympii ja vituttaa ja ei jaksa". Kysyi heti ensimmäisenä, että olenko ehtinyt kirjoittaa. Olin kyllä tajunnut villakoiran ytimen jo itsekin, mutta se oli yllättävää, että sisko näki sen heti. Olen ilmeisesti aika läpinäkyvä.
Ja ei, en ole ehtinyt kirjoittaa. Eilinen kirjoitusaika meni vessa-situationia selvitellessä, tänään olin töissä kuuteen tekemässä sisään ne tunnit, mitkä käytän huomenaamulla kampaajakäyntiin. Töiden jälkeen tulin kaupan kautta kotiin, sitten ruuanlaittoa, perhesuhteiden hoitamista puhelimessa syönnin ohella ja oho, kello oli jo puoli yhdeksän ja lähdin hakemaan siskolta hänelle ajautuneita tavaroitani. Joimme iltateetä ja päivitimme. Nyt kello lähestyy puolta yhtätoista. Nukuin viime yönä viisi ja puoli tuntia ja lupasin aamulla pyhästi, että tänä iltana menen ajoissa sänkyyn kun se kampaaja tosiaan on puoli kahdeksalta huomisaamuna. Mikä tarkoittaa sitä, että vaikka aurinko käytännössä paistaa yhä, minun pitää mennä seuraavaksi nukkumaan. Lupasin itselleni juuri äsken myös sen, että kirjoitan yhden sivun raakatekstiä ennen sänkyä. Sen voin antaa ja sen olen velkaa itselleni.
Huomenna en kirjoita myöskään. Menen muuttamaan ystävää. Se on kyllä kivaa puuhaa. Torstaina aion lähteä ajoissa töistä, käydä salilla, tulla kotiin syömään ja kirjoittamaan. Tietysti kotiakin pitäisi hoitaa: ei yhtään astiaa puhtaana, pyykkikori täynnä lakanapyykkiä, pitäisi siivota, ostaa tuuletin (sisälämpötila +27), istua hetki ja hengittää syvään. Odotan silti torstaita, vaikka hommaa riittääkin: omaa aikaa salilla ja sitten oma ilta.
Ostin tänään alennuskorista kaksi runokirjaa, Heidi Liehun Bul, Bul ja Helvi Hämäläisen Valitut runot pääsivät uuteen kotiin. Lomaa varten pitäisi ostaa kirjoja myös. Jospa lauantaina. Jos pääsen ikinä sinne asti.
7 kommenttia:
Tiedän kokemuksesta, mitä on taistella työn, kodin hoidon, oman ajan ja kirjoittamisen välillä. Ei ole helppoa olla, kun joka suuntaan pitäsi revetä ja se tärkein, kirjoittaminen jää vähälle.Milloin mistäkin syystä.
Välillä käytän kotitöitä tekosyynä sille, etten ehdi tai voi kirjoittaa. Kodin "on oltava" siisti, jotta voi kirjoittaa. Nyt on menossa se kausi, etten voi tehdä kotitöitä ja hoitaa puutarhaa kun on pakko kirjoittaa. Mitään deadlinea ei ole mihinkään, minulla on vain tarve kirjoittaa. Ja minä kirjoitan.
Minulla on edesssäni viisi viikkoa, jolloin voin tehdä mitä haluan, silloin kun haluan. Olen vakaasti päättänyt sen ajan kuulostella itseäni ja tehdä vain sitä mikä on kivaa, mikä tuottaa minulle mielihyvää. Olipa se sitten kirjoittaminen, nukkuminen,lukeminen, auringon otto...mitä tahansa. Korjaan mahdolliset vauoriot muualla sitten kuudennella viikolla.
Jaksamista oman kirjallisen aikasi saavuttamiselle!
lämmöllä,
TdW
Kiitos TdW, jotenkin lohduttaa kuulla, että muilla on samoja ajankäytöllisiä haasteita kuin minullakin. Kunpa ei tarvitsisi istua siellä töissä joka päivä... no, turha haaveilla, parempi käyttää energia siihen, että järjestää kirjoittamiselle aikaa tämänhetkisen tilanteen puitteissa. Ja järjestettävä on, eihän siitä mihinkään pääse. Onneksi.
Kuulostaa kyllä hyvin tutulta jutulta täälläkin päin. Valitettavasti. Saakohan aikavarkaudesta muuten sakkoja?;))
Tirlittan - jos keksit, että miten sitä aikaa voi varastaa, niin ota minut rikostoveriksi ;)!
Meilläpäin työnantaja antaa osan palkan haittatyökorvauksista aikana. Siis tarkoittaa sitä, että kuukaudessa täytyy olla vähemmän aikaa fyysisesti työpaikalla, mutta saa kuitenkin peruspalkan. Käytännössä se toteutuu joko ylimääräisenä vapaapäivänä, tai lyhennettyinä työpäivinä. Pankkiin asuntolainanlyhennykseen tämä maksutapa ei käy.Kysyin sitä kerran.
Joten, ikään kuin olisi ylimääräistä aikaa, mutta kuitenkaan ei ole.
lämmöllä,TdW
Sama täällä. Olen kireä ja äksyilen, kun koti on täynnä pieniä lomalaisia (ja kavereitaankin) eikä ole mahdollisuutta kirjoittaa ja kaikki armaat viikonloputkin sukujuhlilla lastattu. Tänään jopa raivosiivosin, kun edes jotakin näkyvää pitää saada aikaiseksi ja sitä pystyy tekemään, vaikka joku keskeyttäisi koko ajan. No, minäkin tykkään kirjoittaa siistissä ympäristössä, että voin huijata itseäni että teen muka kirjoittamisen esivalmisteluja niin, ettei kyse ole ollenkaan vain siivoamisesta.
Niin se vain on, ei ole kokonainen olo, jos on kirjoittamatta.
Terv. sisäänpäin kääntynyt ja kettuuntunut kirjoitusvajeinen
P.S. Kampaaja sinällään on kirjoittamisen kannalta hyvä juttu. Rentouttaa.
Katja, täällä toinen "sisäänpäin kääntynyt ja kettuuntunut kirjoitusvajeinen". Laitan aika paljon toiveita huomiseen, mutta tiedostan myös sen, että kaikki astiat ovat edelleen likaisia, puhtaat pyykit viikkaamatta, likaiset pesemättä, koti siivoamatta jne. Jospa onnistuisin silti, ihan vähän. Sekä että. Pystyn kyllä kirjoittamaan hiukan sotkuisemmassakin kodissa, mutta kun on pakko syödä, ja jos niitä lautasiaveitsiähaarukoita ei ole puhtaana, niin pakkohan se on tiskata.
Tsemppiä meille kaikille ajan kanssa taisteleville!
Lähetä kommentti