Kesäsade. Roikuin puoliksi ulkona keittiön ikkunasta kun se alkoi. Ilma oli lämmintä, sillä oli hellät kädet, katselin vähäisten pisaroiden tippumista pääni ohi alas katuun. Katselin ihmisiä, jotka hakeutuivat jonoina sisätiloihin. Tuoksui kesä ja kaupunki, frisbee kolahti katuun. Nyt sataa jo kunnolla, hiukan viistoon. Sateen lomassa oleva ilma on pehmeää, lämmintä. Koivut ovat saaneet tänään lehdet, vaahterat ovat kukista vaaleanvihreitä, valo on kirkasta ja harmaata niin kuin vain kesällä, kun sataa aurinkoisen päivän jälkeen.
Mikä siinä onkin, että kesän tai loppukevään ensimmäiset vesisateet ovat niin ihania.
Rauhallinen olo. Huomenna on taas päivän verran ihanaa arkea. Aamupäivällä urheilen, iltapäivällä - saas nähdä. Luulen, että tartun vihkoon ja kirjoitan hiukan. Jos sää suosii, niin kuin sen kai huomennakin pitäisi, kirjoitan ulkona. Levitän aurinkorasvaa ja nautin varaslähdöstä kesään. Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta, jos tässä nyt suunnitelmia pitää tehdä.
Sataa. Katselen maisemaa, paljoa taivasta, puita, kaupunkia. Ajatukset ovat hitaita ja kevyitä, käyvät tuolla, hipaisevat tätä, eivät laskeudu mihinkään kunnolla. Ajatuskuvia liehahtelee päässä - kesäpäivät, liikunta, tuleva automatka, mummi, äiti, viime kesä, kirjat, pihvi, poronpaisti, polkupyörä. Olen kevyt, leijailen. Haluan kaiken ja silti nyt on ihan hyvä.
2 kommenttia:
Kiitos ihanasta aamuhetkestä tekstisi kanssa :) Eilen, juuri kun olin menossa nukkumaan, alkoi sataa ja mietin hyvin samantyyppisiä asioita kuunnellessani sateen pehmeää ääntä juuri ennen nukahtamista. Kesä, ihanaa!
Juliana: Ole hyvä ja kiitos :)!
Lähetä kommentti