Piti muuten hehkuttamani tuota Herta Müllerin Matalaa maata. Se kieli, se kieli. Nerokasta. Ei ihme, että leidi sai Nobelin. Oikeasti, hiljaiseksi veti, kun luin, enkä voinut olla olematta kateellinen. Että joku muu on kirjoittanut nuo kaikki kauniit sanat jo! Että joku on kirjoittanut
Kaivossa ui kirveen kaiku.
Keväällä, kun aurinko nuolee kovettuneet lumiukot vaahtoisiksi -
Äidin nilkat ovat kaksi mustaa kivistä kaulaa.
Lennätinpylväiden langat hakkasivat toisiinsa ja heittelivät katuja edestakaisin.
Enkä nyt tietenkään löytänyt niitä parhaita, eikä niitä voi edes löytää, ne tulevat kuviksi silloin kun lukee koko tekstin. Suosittelen. Tämä oli ensimmäinen Herta Müllerini, enkä tiedä milloin luen lisää, mutta Matala maa osui ja upposi. Hieno kirja.
1 kommentti:
Kiitos. Uusi tuottavuus minulle (luen niukasti enkä pysy muutenkaan kärryillä palkinnoissa ym). Hieno nimi kirjalla. Pitääpä etsiä jostakin.
Lähetä kommentti