Tänään olen ollut väsynyt ja yrittänyt ajatella. Ei hyvä yhdistelmä. Haluaisin nukkua kuusitoista tuntia, herätä tasaisena ja onnellisena, vaaleanharmaana. Sen unohtaneena, etten osaa kirjoittaa. Viime päivät ovat olleet yksi iso narukerä, sotkuuntunut sellainen. Paljon asioita, vähän rauhoittumista. Nyt pitäisi selvittää solmut. Kreikkalaisten ajatteleminen ei auta asiaa. Tosiasioiksi naamioituvat ajatukset ovat rumia ja tönivät minua epätasapainoon. Naru ei aukene nykimällä, solmu vain kiristyy.
Tuntuu, että olen niin kaukana. Kreikkalaisten kanssa siis. Valovuosien päässä. Turnausväsymystä? Siviilipuolella, tämän blogin ulkopuolella, tapahtuu kaikenlaista, sekä hyvää että hankalaa, ja sekin väsyttää. Ja Kreikkalaiset. Ne, joista on niin helppo osoittaa virheitä ja huonouksia.
Olisi pehmeä peitto ja paljon tyynyjä, niin ettei sängyn pohjaa tunne lainkaan. Olisi kelluntaa kevyessä vedessä, leijailua lumen päällä. Olisi pehmeä pimeä, hiljainen hyväksyntä. Olisi, vaan ei ole. Lepuutan vähän ja sitten jatketaan.
4 kommenttia:
Oi ja voi, kovasti kovasti tsemppiä! Kuulostaa tosiaan turnausväsymykseltä, mutta jaksat vielä!
Iso energialähetys täältä sinulle. Pimeys vie voimaa - vastaamme valolla.
Paula, kiitos energiasta ja valosta - hymy tuli ihan ensimmäiseksi perille :). Vastataan valolla - sitä samaa sinullekin siis :)!
Oi voi, niin tuttua! Toivotan aurinkoa, pitkiä yöunia ja sopivan kokoisia liikahduksia.
Kiitos Katja <3 !
Lähetä kommentti