Sunnuntairauha

Nyt alkaa tuntua joulukuiselta. Aamupäivällä söin ihanan brunssin ihanien naisten seurassa, sitten hengasin kaupungilla järkyttävän monta tuntia. Pientä joululahjashoppailua ja myös joululahjojen tai siis tarpeellisten juttujen ostamista itsellekin... Erityisesti ilahduin itseltäni saamastani sormuksesta. Se on hopeaa ja kuuluu kuulemma valmistajan pikarijäkäläsarjaan ja pikarijäkälän näköisiä torvia siinä onkin. Ja mitäkö pikarijäkälästä tulee heti mieleen? Tietenkin Helvi Juvosen runo Pikarijäkälä:

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Tuo runo kulkee nyt jotenkin mukana tässä sormuksessa ja se on hyvä.

Olen ajatellut tänään kirjoittamista: Piitä, miettinyt, että miksi se on joidenkin mielestä tylsä ja toisten mielestä ihan mahtava. Voisikohan ensinmainittuja lukijoita auttaa se, että tekstiin tulisi jotain konkreettista liikettä? Nyt siinä ollaan kovin paikallaan ja suljetussa tilassa, ja vain ajatuksissa muualla. Hmm. Pitää miettiä. Olen ajatellut tänään myös Plan B:tä, sitä seuraavaa, jota yritän vähän suunnitella etukäteen; sitä josta en vielä tiedä, tuleeko siitä pitkä novelli vai jotain muuta. Haluaisin kirjoittaa sitä jo. Plan B:n haluan kirjoittaa aivan eri tyylillä kuin Kreikkalaiset ja mieli hapuilee jo sinne suuntaan. Katsotaan nyt, että missä välissä.

Asiasta kymmenenteen: olen löytänyt sellaisen suklaan, joka on minusta oikeasti syömisen väärti. En ole suklaaihminen, syön kyllä, mutta salmiakki sytyttää minut paljon paremmin. Tämä sveitsiläinen Freyn Dark Lemon&Pepper on kuitenkin jotain oikeasti nautinnollista. Ei sitä voi syödä montaa palaa kerralla, mutta maku on aika täydellinen.