Olen uppiniskainen ihminen. Jääräpää. Joskus ehkä jopa ikävän lapsellisella tavalla. Sen lisäksi haluan, että asiat menevät oikein ja kaikki on reilua. Aika kasvaa aikuiseksi, Rooibos! Juttelin tänään erään tutun kanssa elämästä ja muistin taas jotenkin kouriintuntuvasti sen, että vaikka joskus matka on tärkeämpää kuin perillepääsy, joissain asioissa homma on päinvastoin. Päämäärä on tärkein. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Tarkoitus pyhittää keinot. Ja niin edelleen. Kliseitä, joiden kanssa ei voi olla täysin samaa mieltä, mutta joissa on silti rippunen tottakin. Päämäärä on tärkein. Matka sinne ei välttämättä ole mukava, kaunis, ei mene niin kuin on suunniteltu, ei ole mieltäylentävä, aiheuttaa itkua ja parkua, mutta silti. Lopputulos. Vähät siitä, mitä sitä ennen tapahtuu. Vaikka se olisi odottamatonta. Vaikka mitä. Lopputulos on tärkein. Ihan sama kuinka jääräpäinen olen luonteeltani, mutta siitä ei pääse mihinkään, että lopputulos on joskus tärkein, eikä sillä ole väliä, miten lopputulokseen päästään.
Tämän yleismaailmallisen horinan jälkeen voin sanoa, että huomenna on sunnuntai. Ihanaa, että huomenna on sunnuntai. Aion tiskata. Ehkä imuroida. Hoitaa sosiaalisia suhteita. Ja toivottavasti, toivottavasti kirjoittaa vähäsen. Sanat kutittelevat jo takaraivoa vasten. Niillä on kevyet siivet, joilla ne lepattavat. Yökköjä, päiväperhoja, ihan kumpia tahansa. Ne ovat kuoriutuneet koteloistaan ja kuivattelevat juuri siipiään, näkevät unia lentämisestä. Minä jaan niiden unet omieni lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti