Tänään on tänään

Viime yönä nukuin ensimmäiset järkevänpituiset yöunet tälle viikolle. Teki hyvää. Sängyssä luin Diana Wynne Jonesin Taikuuden taakkaa. Se on myös tämän illan ohjelmassa. Ainoa, mitä tästä illasta puuttuu, on herkut. Jostain syystä hingun ihan hirveästi lontoonraesuklaata, vaikken tykkää suklaasta mitenkään erityisen paljon ja syön sitä harvoin. Lontoonraesuklaassakin on tietysti parasta se, että sen suklaan voi imeskellä rakeiden ympäriltä pois ja sitten saa syödä ne rakeet. Yleisestä suklaavastaisuudestani huolimatta työpöydälläni on koko ajan tummaa suklaata, mutta ei sitä lasketa: sitä syödään max kaksi palaa ja siinä se.

Eilinen hylsy on tänään eilinen hylsy. Huomenna se on toissapäiväinen hylsy. En ole murehtinut hylsyä tänään. Valmistaudun lomailemaan ja lomailen edelleen myös kirjoittamisesta. Ja haaveilen siitä lontoonraesuklaasta. Elättelen myös toiveita siitä, että Kustantamo G kommentoisi Kreikkalaisia lähiviikkojen aikana - niinhän sieltä luvattiin silloin männäviikolla. Ei sieltä tietysti mitään varsinaista deadlinea luvattu, enkä tiedä, millaista kommenttia on luvassa, mutta on kiva tietää, että jotain on kuitenkin tulollaan jossain vaiheessa.

Koska olen ihan liian mukavuudenhaluinen lähteäkseni ulos sohjoon pelkän suklaanhimon perässä, taidan vetäytyä kirjoineni sohvannurkkaan. Jos vaikka keittäisi kupin rooibosta ja lukisi.

Ps. Ainiin, tämä ilahduttava uutinen meinasi unohtua: Kuinka kirjani ovat syntyneet -luentosarja  starttaa Helsingissä pian.