Aamu. Kuivaan hiuksia. Fööni huutaa. Minä ajattelen yhtäkkiä sivujuonta, vaikka en ole ajatellut kirjoittamista lainkaan koko aamuna, vaan lähinnä sitä, että väsyttää ja mitä puen päälle töihin.
Päivä. Kävelen käytävää pitkin ja aamuinen ajatus välähtää päässä. Sivujuoni.
Ilta. Raivaan pyykit koneeseen ja loput pyykkikoriin. Puhtaat narulta pois, ajelehtivat tavarat paikoilleen, vanhat lehdet pinoon toisten samanlaisten päälle. Tiskaan kattilaa. Päähän pulpahtelee hajanaisia asioita kuin hitaasti kiehuvassa puurokattilassa kuplia paksun massan keskeltä. Kuivaan kädet ja kirjoitan ne ylös kirjoitusvihkoon, etteivät ne karkaa sillä aikaa, kun teen ruuan, syön, elän arkea.
Tuntuu kiitolliselta. Että kaiken tämän keskelläkin pää kirjoittaa aina välillä, vaikka käsi ei.
4 kommenttia:
<3
Vera: tismalleen :)
Oi! Mullakin on pää tehnyt viime aikoina käden puolesta kovasti töitä. :-)
Rooibos, kurkkaa blogiini, jossa on haaste sinulle!
Kiitos haasteesta :)!
Lähetä kommentti