Heräsin tänä aamuna liian aikaisin siihen verrattuna, mitä herätyskello olisi sanonut. No, sattuuhan näitä. Olen kävellyt Tuusulanjärven jäällä ja rapsuttanut rapsutustenkipeää koiraa, saunonut ja syönyt. Ei huono. Silti vähän löysä päivä. Tai ei löysä, mutta kun olen taas kotona, on jotenkin haluton olo. Ei jaksaisi innostaa. Ei sillä, että minkään asian tarvitsisi innostaa erityisesti. Kai sitä voi vaan olla. Ja huomenna varmaan taas reippaampi mieli. Luulen, että tänään käyn ajoissa nukkumaan, jotta huominen on levännyt ja pirteä.
Aurinkoa on ikävä. Miten harmaa helmikuu, onko ikinä ollut. Täällä pilvien alla ihminen muuttuu lyhyeksi.
Pöydällä odottaa Vera Valan Kuolema sypressien varjossa. Aion lukea sen seuraavaksi, vaikka muitakin on kesken. LeGuinia ja ties mitä. Minusta tuntuu, että tarvitsen Italiaa tähän väliin. Jos vaikka aurinko tulisi kirjan sivuilta, kun ei kerran taivaalta.
2 kommenttia:
Minulla oli aamulla todella epäinnostunut olo! Mutta nyt on jo parempi. Tahdon lukea Veran kirjan, mutta en vielä ole saanut sitä hankittua. Olisi tosiaan kiva saada Italiaa tällaisina päivinä kehiin :)
Ehkä meillä on molemmilla huomenna tosi innostunut ja energinen meininki :). Jonotin muuten tuota Veran kirjaa kirjastosta ihan urakalla - kirjaa on kyllä kirjastossa monta kappaletta, mutta monta on niitäkin, jotka haluavat sen lukea :). Aurinkoa huomoiseen, Helmi-Maaria!
Lähetä kommentti