En ole blogannut muutamaan päivään. Siis kokonaiseen viikkoon. Ei ole tapahtunut kovin paljon. Joku päivä kävin kirjoittamassa kahvilassa. Kun pääsin sisälle, tiskin takana kysyttiin, että "Teetä?". Sanoin, että kyllä kiitos, ja alkoi hymyilyttää. Pidän siitä paikasta. Kirjoittaisin siellä joka päivä, jos olisi aikaa.
Eilen hiihdin. Perjantaina ja lauantaina saunoin. Viime yönä en nukkunut ollenkaan niin monta tuntia kuin piti. Lopetin Kady Crossin kirjan The Girl in the Steel Corset. Piti lukea loppuun asti. Ei vetänyt vertoja Gail Carrigerin steampunkille, vaan oli aika ennalta-arvattava, mutta ei se haitannut. Viihdyttävää. Sarjan seuraava kirja on tilauksessa.
Ennen Crossia luin Diana Wynne Jonesia, ja viime yönä neljältä tuli sähköpostiviesti kirjastosta (niiden automaatti lähettää kaikki viestit heti kohta neljän jälkeen), että seuraava satsi DWJ:tä on odottamassa. Pitää hakea ne huomenna.
Luen siis tällä hetkellä lähinnä lanu-fantasiaa ja steampunkia. Joku voisi luulla, että kirjoitan saman tyylistä. Juu ei. Olen melko pitkälti realismin airut. Sanansaattaja. Ruumiillistuma. Tekstistymä. Krhm. Pointti tuli varmaan selväksi.
Jos menisin nukkumaan ajoissa, minun pitäisi valita kirja sänkylukemisekseni. Se pitää valita joka tapauksessa, vaikka menisin myöhäänkin nukkumaan. Haluaisin DWJ:tä tai Crossia. Ei ole tarjolla. Voinko aloittaa A.S.Byattin Pienen mustan kirjan nyt? Le Guinin Muistamisen taito on liian paksu ottaen huomioon, että saan huomenna kolme tai neljä Diana Wynne Jonesia kirjastosta ja haluan päästä niiden kimppuun mahdollisimman pian. Entä joku keskeneräisistä? Niitä riittää. Olisiko jo aika?
Joku päivä menen taas sinne kahvilaan, jossa minut muistetaan teenjuojana ja kirjoitan itseni puhtaaksi.
5 kommenttia:
On ihana tunne, kun joku tunnistaa ja muistaa mietn haluat juomasi. Seinäjoella on sellainen kahvilatyöntekijä, vaikka käymme siellä niin harvoin.
Eikö olekin :)! Jotenkin luksusta tulla huomatuksi kaiken sen ihmismassan keskeltä, joka kahviloissa kuitenkin päivittäin asioi.
Oi, kahvilakirjoittaminen <3 ja ihana tuo "kirjoitan itseni puhtaaksi".
(Niin muuten minäkin luulin, etten koskaan kirjoittaisi muuta kuin realistista. nohjaa.)
Millaista se kahvilakirjoittaminen on? Minuakin alkaa kiinnostaa.
Paitsi, etten osaa kirjoittaa kuin omassa kolossani ja läppärini on niin suuri, ettei sitä ole järkevää kanniskella...
Mutta haaveilla saa aina, eikö?
Calendula: Minä pystyn kyllä kuvittelemaan itseni spefin kirjoittajaksi ja olen kirjoittanutkin muutaman sentyylisen novellin, mutta kyllä tuo realismi tuntuu tällä hetkellä omimmalta. Ja tosiaan, lukemiset menevät ihan ristiin oman tekstin kanssa, mutta eikös sitä niin sanota, että vastakohdat täydentävät toisiaan ;)?
Vaarna: Ei kai kahvilakirjoittamisessa ole mitään eroa mihinkään muuhun kirjoittamiseen kuin paikka. Yleensä kirjoitan käsin, mutta niin minä kirjoitan raakatekstin aina käsin. Tällä hetkellä tuntuu olevan helpompi keskittyä paikassa, jossa ei ole muuta tekemistä kuin kirjoittaminen ja se ainainen teen lipitys :).
Lähetä kommentti