Niin ja muuten: joku on varmaan abduktoinut sen oikean minut ja jättänyt tilalle tämän uuden tyypin, joka haluaa mennä aikaisin nukkumaan. Kello on vähän vaille yhdeksän sunnuntai-iltana ja kun katsoin kelloa, ensimmäinen ajatukseni oli, että jaa, tässähän alkaa olla nukkumaanmenoaika käsillä. Nukkumaanmenoaika?! Mihin on kadonnut se Rooibos, joka yrittää mennä sänkyyn puoli yhdeltätoista, päätyy sinne puoli kahdeltatoista pusattuaan ensin yhtä ja toista ja lukee sen jälkeen vielä hetken - ei siksi, että ei väsyttäisi, vaan koska voi? Haloo? Mikä tämä kuvio oikein on? Ajatus sängystä ja kirjasta houkuttaa nyt jopa niin paljon, että suunnittelen yliaikaista sänkyynmenoa - jotta voin lukea ja sitten kun laitan kirjan pois, niin kello ei ole vielä juuri mitään ja saan tosi pitkät yöunet. Ei ei ei. Epänormaalia. Normaali Rooibos olisi nyt ihan liekeissä, että hei, kello on vasta yhdeksän ja tässähän ehtii tehdä vielä vaikka ja mitä!
Ou-to-a. Etenkin kun normaali Rooibos ei käytä kursiivia tähän tahtiin. Abduktio, sanokaa minun sanoneen.
4 kommenttia:
Tämä on yhä enemmän minun elämääni myös;-) Ennen luin pikkutunneille sitä ennen riekuttuani puolille öin pystyssä. Nyt haaveilen, että voisi mennä sänkyyn jo klo 20 ja alkaa lukea kirjaa ja sitten voisi valot sammuttaa ennen puolta yötä...
...ja nukkua 8-9 tunnin yöunet, kyllä! Abduktion sijasta tämä vaikuttaa siis pahasti epidemialta ;).
Se on kuule se vanhuus :D Mekin suunniteltiin lauantaina leffaan menoa sillä periaatteella että
1. Ei ole pitkä leffa
2. Ei ala liian myöhään
E.K.: Näin se on nähtävä - vanhuus ei tosiaankaan tule yksin ;). Ja nuo leffavalintaperusteet ovat erinomaisen tuttuja täälläkin :D!
Lähetä kommentti