Vanha koira

En ole kirjoittanut tänä viikonloppuna, mutta luulen, että ihan hyvä niin. Kirjoittamisen sijaan olen katsellut tauluja Ateneumissa, laskenut mäkeä, tavannut sukua, ostanut blenderin (ihan hirveä hinku sekoittaa kaikkea mahdollista syötävää nyt heti!) ja tehnyt alusta asti itse puikulaperunamuusia ja poronkäristystä. Jos minulla olisi ollut vihanneksia jemmassa, olisin myös keittänyt siitä poron  lapaluusta ja sen jäänteistä lihalientä, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Lisäksi olen ollut yökylässä siskolla ja siivonnut kotona. Hyvä viikonloppu.

Ja tänään oli vuoden ensimmäinen, autuaan aurinkoinen päivä. Vesi vuoti silmistä, niin tottumattomat ne olivat taivaan siniseen ja auringon valoon. Ihan ihmeellistä. Nyt haluaisin jatkaa tätä - ulkoilmaelämää ja hyvää ruokaa ja lepoa ja rentoutusta. Koska on sunnuntai-ilta, niin kaikkihan tietävät, mitä tapahtuu huomenaamulla. Ei ainakaan ulkoilmaelämää, lepoa ja rentoutusta. Mutta ehkä liikuntaa silti, ja hyvää ruokaa (tämänpäiväisen jämät!) ja toivottavasti pilkahdus aurinkoakin.

Olen vieläkin totutteluvaiheessa sen ajatuksen kanssa, että minulla ei ole loppusuoralla olevaa käsikirjoitusta, jota työstää. Ajattelen kirjoittamista tai luen muiden blogeja ja mieleen tulee loistava idea, että "hei, siltä yhdeltä tyypiltä voinkin pyytää kommentteja kässäristäni!" mutta äkkiä tajuan, että "niin joo - sitten kun olen ensin kirjoittanut sellaisen..." No, opin luultavasti ajattelemaan itseäni kässärittömänä ihmisenä vasta siinä vaiheessa, kun seuraava on viilauskierroksella ;). Mutta jollain tapaa hassua, kuinka syvälle on juurtunut se ajatus itsestä, että minulla on hyvin valmis kässäri käsissäni.

Ensi viikon ohjelma: liikuntaa ja kirjoittamista. Aion mennä kirjoituskahvilaan ja tehdä jotain sen eteen, että vielä jonain päivänä minulla olisi se kässäri, jonka voisin antaa uusille koelukijoille luettavaksi.