Avattu samppanjapullo

Eilen korkattiin se samppanjapullo, joka oli ollut puolitoista vuotta kylmässä. Siitä asti se oli  jääkaapissa, kun alkoi näyttää, että kustannussopimus oli realistinen tavoite, eikä utopiaa. Joimme sen eilen pois. Oli hyvää. Vielä on kaksi pulloa jemmassa, samaa tarkoitusta varten. Pitäisikö nekin juoda pois, että uusi aika todella alkaisi? En tiedä, katsotaan nyt, mikä on tunnelma. Hyvä että tuo yksi tuli juotua - juotavaksi se oli tehtykin. Ja kun hyvän juoman jakaa hyvien ihmisten kanssa, niin jo valmiiksi mukava ilta muuttuu vielä vähän erityisemmäksi. Ajatuksissani sanoin Kreikkalaisille heihei ja toivotin uuden projektin taipaleen kevyeksi ja kauniiksi.

Aurinko on laskenut ja taivas on kaunis ja puhdas.Pilviä ei ole juuri lainkaan, taivaanrannassa vain satunnaisia purppuraisia hattaroita. Olen siivonnut ja pessyt lakanapyykkiä ja syönyt ruokaa joka kypsyi imuroinnin aikana. Olen virkannut ja ajatellut kirjoittamista. Sanoja, jotka ovat vielä tulollansa, niitä joista tiedän jo, niitä, jotka aavistan, ja niitä, joista minulla ei ole vielä mitään tietoa.

Olen ajatellut kirjoittamista tänään. Silloinkin kun odotin pihalla seuraa, tuijotin lunta ja jäätä ja hiekoitussepeliä ja edessä olevaa aikaa. Ajattelin, että tästä eteenpäin taas kirjoittamista, edelleen sitä. Ja ajattelin sitä, miltä elämäni näyttää ulkopuolelta katsottuna. Kirjoittamista, vähemmän rentoutumista ja sosiaalista elämää, enemmän yksinoloa ja keskittymistä kuviteltuihin ihmisiin. Ja varsinkin ulkopuolelta katsottuna: aikaa, joka käytetään siihen että - . Että. Aikaa, joka käytetään konditionaaliin ja futuuriin, joilla ei ole mitään takeita. Ja sitten juodaan samppanja, kun ei ole mitään juhlimisen syytä, koska konditionaali ja futuuri eivät ole toteutuneet.

Niin.

Tänään tai huomenna tai viimeistään ylihuomenna minä otan kynän käteen ja kirjoitan taas. Nyt minä pesen eteisen lattian, että on puhdasta tulla.