May the Force be with you

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Mens sana in corpore sano

Kävin kahvilassa kirjoittamassa töiden jälkeen. Ei se nyt varsinaista sanojen ilotulitusta ollut, mutta sain taas jotain aikaan. Mietiskelin vähän, että jos keskittyisin vielä tämän kuun ajan käsin kirjoittamiseen ja sitten jatkaisin uutta käsin ja sen lisäksi noita raakatekstinä olevia pätkiä koneelle. Eli siis ainakin tämä kuukausi loppuun vielä käsinkirjoittamista. Ehkä pitempäänkin. Riippuu siitä, miltä tuntuu. Tällä hetkellä käsin kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Taisin jo aikaisemmin sanoa, että se on jotenkin vähemmän vakavaa. Voi kirjoitella mitä lystää, eikä ole sitä vaatimusta, että pitäisi jotenkin sopia jo aiemmin kirjoitettuihin - tyylillisesti tai muuten. Ja koska kirjoitan vielä käsin, enkä ole joutunut nimeämään tietokoneelle yhtään tiedostoa uuteen juttuun liittyen, niin uusi juttu on nimeltään vain uusi juttu. Voi olla, että kutsun sitä jatkossa täällä blogissa Volvoksi, mutta saa nyt nähdä. Minulla on paljon ajatuksia sen suhteen, ja tietenkin ihan hirveän kunnianhimoisia, mutta mutta. Saa nyt nähdä. Saihan novellikokoelmakässärinikin (siis Kreikkalaiset) alkunsa niin, että aloin kirjoittaa massiivista romaanikäsikirjoitusta. Hehheh. Ei tullut romaania, tuli novellikokoelma. Ei tullut takkia, tuli liivit. Katsotaan, mitä tulee nyt. Kuten eilen sanoin, en ole kauhean harjaantunut käsityöihminen. Voi tulla lapasten sijaan sukat tai patalapun sijasta baskeri. Pidän muuten taukoa neulomisesta tänään. Pelkään, että kädet rasittuvat äkkiseltään liikaa. Ei tunnu vielä siltä, mutta ei vara venettä kaada. Kädet saavat töissä ihan tarpeeksi kiusaa, kun pitää käyttää konetta päivät pitkät, joten ei ärsytetä niitä, sillä tarvitsen käsiäni kirjoittamiseen. Mistä palaamme taas tuohon käsinkirjoittamisasiaan: vaikka kärsin hiirikädestä, käsin kirjoittaminen ei pahenna sitä. Päinvastoin, joskus tuntuu, että käsin kirjoittaminen pitää ranteen ja kyynärvarren kunnossa. Erilaista liikettä kuin hiiren ja näppäimistön kanssa. Joten voi varmaan todeta, että raakatekstin kirjoittaminen käsin tekee hyvää sielulle ja ruumiille.

2 kommenttia:

Lila kirjoitti...

Oi, mä en ole piiiitkään aikaan kirjoittanut käsin mitään muuta kuin muistiinpanoja tai muistiinpanoja. Jotenkin on pakkomielle siitä, että kaikki pätkät löytyisi koneelta.

Teininä kirjoitin käsin, ennen kuin sain läppärin, ja olin monta vuotta paniikissa, kun yksi "kässärini" oli kadonnut, ja muistin siitä vain parin hahmon nimet sekä jääkaappiin kiinnitetyn lapun, jossa äiti haukkui poikaansa läskiksi. Vihko löytyi monta vuotta myöhemmin - ja odottaa edelleen koneellekirjoittamista varmassa tallessa. :D

Rooibos kirjoitti...

Kyllä minä tänään ajattelin, että entä jos tulisi tulipalo ja nuo kirjoitusvihot palaisivat poroksi, nuo joissa on uutta juttua. Olisi kamalaa. Mutta kirjoitan lähes kaiken aina ensin käsin, tai ainakin jonkinlaisen version.