May the Force be with you

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Huhtikuu

Matalalentoa. En ole kirjoittanut päiväkausiin, koska olen liesunnut ympäri Suomea, ollut väsynyt, tavannut ystäviä, istunut aivottomana koneella. Huomenna. Huomenna. Huomisen huomenna. Aina vain ajattelen, että huomenna. Tahdon kirjoittaa. Ehkä onnistun oikeastikin huomenna. Olen ajoissa kotona ja toivottavasti levännyt ja virkeä, otan vihkoni ja menen vakiokahvilaan. Siihen on mahdollisuus. Älä tule huono teksti tule hyvä teksti.

Oliko se viime viikolla vai jo ennen pääsiäistä, kun laitoin kustantamoihin A ja D meiliä ja pyytelin hylsyjä Kreikkalaisten lokakuussa kirjoitetusta versiosta? Jossain välissä se oli. Enkä pyytänyt hylsyä niillä sanoilla, mutta se ajatus siellä takana oli. Jos se hylsy on kerran tulossa, niin eivätkö voisi lähettää sitä mahdollisimman pian. Aikaisemmin hylsynruinauksiini on reagoitu kohtuullisessa ajassa. Nyt ei näytä käyvän niin. Ja kustantamo E uupuu vielä myös, mutta en jaksanut patistaa heitä. Ehkä tässä joku päivä, jos jaksan.

Koko tämä viikko on ollut tällaista vähän matalaa. Siivet viistävät vettä. Toivon, että olo tokenee, kun pääsen kirjoittamaan taas. Väsyttää. Asiat ovat merkityksettömiä. Ainakin niin kauan kunnes ne tapahtuvat ja taas liian pian senkin jälkeen. Olen syönyt iltaisin salaattia, jossa on ollut paljon vihreitä asioita ja toivonut, että se tekee hyvää.

Seuraavaksi haen silityslaudan. Haen silitysraudan. Otan kasan ryppyisiä vaatteita ja seison silityslaudan äärellä. Rauta puhisee kuin siili. Minä silitän. Valo häviää ikkunan takana, häviää. Minä silitän painavalla raudalla sileäksi kaikki kraaterit ja vuoret. Käsivarteni painavat, rauta painaa, kangas taipuu. Huhtikuu on kuukausista julmin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Poistetaan huhtikuu kalenterista. Minun puolestani samalla voi mennä maalis- ja toukokuukin.
-Leijona (ei kevätihminen)

Rooibos kirjoitti...

Leijona, minä pidän maaliskuun, koska silloin on vielä talvi, ja toukokuu (siitepölystä huolimatta) on ok, koska alkaa jo aavistella kesää. Mutta tämä huhtikuu! Kaikki tämä raaka valo, joka paljastaa liikaa ja osoittaa kaiken nuhraantumisen, nuhjuisuuden ja toivottomuuden niin kamalan selvästi. Ei ole minulle tämä.

Vera Vala kirjoitti...

Italiassa huhtikuu ei ole julma, mutta minunkin kirjoitusvireeni on ollut kadoksissa. Liikaa kaikkea muuta elämää, ei kykene keskittymään kunnolla kirjoittamiseen. Joten vaikka maailma olisi kaunis, itsestä on jotain hukassa, kun ei kirjoita.

Rooibos kirjoitti...

Vera: Tosi hukassa. Ja kaikesta muustakin tulee halutonta mössöä. Huokaus. Ärh. No, huomenna yritän taas ottaa hommaa haltuun - siis itseäni, kirjoittamalla. Tsemppiä sinne ja kirjoitusvaloa!

Anonyymi kirjoitti...

Totta, maaliskuun keväthanget on rakastettavia. Ja toukokuun ihan loppu jos on sopivasti lämmin ja keväisiä juhlia ilahduttamassa. Mutta valonarkana kärsin liian valoisista öistä, joten vasta elokuussa kesä on parhaimmillaan :)

Kirjoitusiloa, Veralle myös!

-Leijona

Rooibos kirjoitti...

Minulla on kyllä vaikeuksia valon kanssa näin keväällä, mutta onneksi totun suht nopeasti siihen, että valoa on niin paljon.

Kirjoitusiloa sinullekin, Leijona!