Keskeneräisiä

Olin vähän niin kuin ajatellut mennä töiden jälkeen kirjoittamaan kirjoituskahvilaan. En sitten mennyt, vaan istuin senkin ajan työpaikalla tekemässä töitä. Näyttää siltä, että tämän viikon kirjoitusaika on aika vähissä, sillä tälle viikolle on kasaantunut yhtä sun toista odotettua aktiviteettia. Hyvä niin, että tapahtuu, ja vaikka haluaisin kirjoittaakin, niin voi olla, että muutaman päivän pakkoloma siitä tekee ihan hyvää sekin. Ainakin hinku kasvaa, jos ei muuta.

Yritän epätoivoisesti saada edes yhden kirjan loppuun (niitä on tällä hetkellä kesken -- öö -- neljä tai kahdeksan, riippuu miten laskee), että pääsisin aloittamaan Mari Siliämaan Napanuoralla. Tuskin maltan odottaa, että pääsen näkemään, mitä monivuotinen blogikaverini kirjoitti ne kaikki vuodet, kun tsempattiin toisiamme :). Mutta vaikka maltan tuskin odottaa, niin päätin, että jotain noista kesken olevista on pakko saada loppuun ensin. Edes tuo Ally Condien Tarkoitettu, joka ei ole iskenyt yhtään niin paljon kuin oletin - kirja tuntuu suorastaan pitkästyttävältä paikoin.

Aion mennä ajoissa nukkumaan tänään, mutta ajattelin, että jos ehtisin neuloa edes hiukkasen ennen kuin kello on liikaa, niin se olisi hyvä. En ole käsityöihminen, joten käsitöiden kanssa mottoni on "yritys hyvä kymmenen". Ja koska nyt on pari kolme tekelettä kesken, niin ei olisi yhtään huono saattaa jotain työtä loppuun, ennen kuin intoutuu taas johonkin uuteen, keskeneräiseksi jäävään projektiin.

Muuten, joka aamu toivon jotenkin tyhmästi, että kaikki olisi muuttunut ja ulkona olisi ainakin pakkasta ja mieluummin pakkasta ja lunta. Mutta ei ole. Ehkä ensi viikolla?