Puhuin tänään kirjoittamisesta. Se on ihan hyvä korvike itse kirjoittamiselle, jos sitä ei ehdi eikä kykene. Mietin myös tänään, pitäisikö vähän yrittää relata. Ottaa reilusti edes viikko vapaata kirjoittamisesta, siis sillä tavalla, että kun päättää ettei kirjoita, niin ei myöskään tarvitse pidellä kirjoittamattomuudesta huonoa omaatuntoa. Ja että kävisi taidenäyttelyt ja teatterit ja kasvitieteellisen puutarhan ja muut vastaavat siinä samalla. Ammentaisi jotain uutta sisään sen sijaan että ammentaa aina jotain itsestään ulos. Heti kohta tämän ajatuksen jälkeen ajattelin, että "eikä, kun minä tahdon kirjoittaa!". Että tuota. Ongelma on vaan vähän se, että pitäisi välillä ns. levätäkin- Sen tuntee luissaan. Ja sitten taas, kun ajattelen Volvon kahta aikatasoa ja sitä, millainen visio minulla on päässäni siitä, miten teksti leikkautuu aikatasosta toiseen, niin päähän ei tahdo mahtua muuta kuin että haluan kirjoittaa siitä juuri tuollaisen ja juuri nyt. Ja samaan aikaan väsyttää ihan valtavasti.
Juttelin tänään kahden sellaisen ihmisen kanssa, jotka ovat kumpikin tahoillaan kysyneet, että enkö nyt jo voisi kertoa, että mistä se Volvo kertoo. Hekottelimme sitten sille, että molempia kiinnostaa ja molemmat yrittävät lypsää minulta yksityiskohtia. En ole kuitenkaan kertonut heille sen enempää kuin täällä blogissakaan. En ole vielä valmis siihen. Enkä tiedä, haluanko edes kertoa - mieluummin annan kässärin luettavaksi sitten joskus ihan tuoreeseen maaperään :). Nauroin kuitenkin juttukavereilleni sitä, että olisivat tyytyväisiä siihen, mitä tietävät nyt - puoli vuotta sitten en uskaltanut tunnustaa edes sitä, että kirjoitin uutta romaanikässäriä. Että onhan tämä nyt jo edistystä!
2 kommenttia:
Kyllä taukoja kannattaa pitää ja ruokkia itseään muilla virikkeillä. Kirjoittaminen tauon jälkeen on ihanaa ja ideat virtaavat aivan uudella tavalla.
Olen suunnitellut kirjoittamistaukoa joulukuulle, kunhan Nanowrimo loppuu tästä ensin. Aion vain lukea hyviä kirjoja, käydä lenkillä ja nautiskella olostani. Mielkuva lomasta on yllättävän tehokas motivaattori! Nyt on ihan sellainen olo, että annan kaikkeni ja voin sitten jättää uuden kässärin lepäämään rauhassa. :D
Hih, minun taukoideani vaihtuivat kirjoitustulvaan. Mutta noin yleisesti olen sitä mieltä, että taukoja täytyy pitää, että saa uusia kuvia päähän ja näkee asioita, eikä vain kirjoita niistä.
Tsemppiä sinulle nanoon, Vaarna - ja tsemppiä lomasta haaveiluun myös :)!
Lähetä kommentti